ELÄIMET: Koin "valaistumisen", silti itkettää...

Hei!
Tänään haluaisin puhua eräästä itselleni hyvin vaikeasta asiasta; Teurastuksesta. Ja tarkemmin hevosen teurastuksesta.

Luen erästä blogia, jossa tämä aihe on nyt melko paljon esillä ja ajankohtainen.

Luin siinä sitten puoliksi hymillen, puolisksi itkien ja hieman vihaten kommentteja liittyen erään hevosen mahdolliseen teurastukseen.

Sitten, yht'äkkiä, erään kommentin luettuani, muistin siskon sanat; "Eikös ole parempi, että hevonen menee teuraaksi kuin, että se menisi kiertoon huonoihin koteihin, koska omistajalla ei olisi varaa laittaa sitä monttuun. Teurastamalla ainakin kunnioittaa hevosta, kun käyttää sen ruhonkin vielä hyödyksi."
Tajusin, että näinhän se on. Varsinkin, jos hevosella on jotain vikaa esim. jaloissa, on enemmän kuin todennäköistä, että se joutuu kiertoon.
Ja ymmärtääkseni on siis halvempaa laittaa hevonen teuraaksi, kuin lopettaa se ja haudata maahan.
Kuitenkin "lausahdus" "mennä teuraaksi", saa minulla palan kurkkuun ja mieluummin puhuu "lopetuksesta" tai "monttuun laittamisesta", kuin teuraaksi menemisestä.
En tiedä mikä siinä on. Ehkä se, kun on kuullut miten paljon eläin joutuu stressaamaan ja kärsimään ennen kuolemaansa, kun sitä kuskataan ensin ympäri maata ahtaassa ja huonosti ilmastoidussa teurasautossa ja kuinka se vielä teurastamollakin joutuu kulkemaan "liukuhihnajonossa" kamalassa stressissä, mutta Suomessa asiat eivät varmasti olen näin. Eiväthän?

Ken tietää. En ole ikinä vieraillut teurastamolla (enkä kyllä haluakaan) mutta olen saanut käsityksen että ns. hyvissä teurastamoissa, kuolema tapahtuu hyvin nopeasti ja kivuttomasti ja eläimen ei tarvitse stressata ennen kuolemaansa.
Ja tärkeintähän on, että jos päättää jonkun elävän elämästä, huolehtii, että loppu on sille mukava ja stressitön? Sehän on vähintä, mitä voi tehdä eläimen hyväksi?
Päättää sen kivut tavalla tai toisella huolehtien, että eläin ei kärsi?
Mutta kuitenkin. Vaikka tietäisin, että eläin ei kärsi teurastamoissa yhtään sen enempää kuin lopetuspiikin antamisessa, tuntuu se silti pahalta ja se nostaa palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin.

Toisaalta, kyllähän samat asiaton havaittavissa puhuttaessa kissan, koiran, hevosen tai minkä tahansa muunkin eläimen lopetuksesta tai ylipäänsä kuolemasta.
Ehkä se vain on niin, että eläimet ovat minulle liian tärkeitä ja olen liian herkkä.
Enkä muutes syö hevosenlihaa.
Ja muutenkin vegetaristiksi muuttuminen, ainakin osittain, tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Ja loppuun laitan vielä toiveen:
Ei kiitos kommentteja tyylillä "Et sinä sillä maailmaa pelasta jos et syö hevosen lihaa tai rupeat vegetaristiksi" tai "Oletko jokin 9w hevostyttö: "En syö hevosen lihaa, sen syöminen on väärin!"? :D" tms...
Voin jo valmiiksi sanoa. Olen 13w hevosenhoitaja, enkä syö hevosen lihaa perjaatesyistä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, jos joku syö hevosen lihaa.
Se on jokaisen oma päätös, mutta ei tarvitse tulla minulle sillä kerskumaan.

Kiitos.