Pienistä iloista se elämä rakentuu

Hei!
Pienistä iloista tosiaan minun(kin?) elämä rakentuu :-D.
Sivunkatselut alkaa lähennellä 1500:aa ja se tarkoittaa että on enään pieni matka 2000:een!  Jeii!!

Itseasiassa minulla ei ole 'oikeaa' asiaa (taaskaan) mutta haluaisin tietää että tuletteko tekin iloisiksi aivan pikkuisista asioista?

Tai no joo. Onhan minun pitänyt monestikin tulla taas tänne kirjoittelemaan, mutta aina onkin tullut mukamas 'tärkeämpää' tekemistä. Oikeasti se 'tärkeämpi' tekeminen onkin sitten ollut vaikka televisio...
Joo, mutta joka tapauksessa minulla on kyllä ollut hirveästi asiaa/olisin halunnut tulla jtn. tänne tekemään puolivalmiiksi, mutta aina se on jäänyt, ja aina se on sitten myös sen myötä unohtunut ;-(.

Kyllä. Ihmettelette varmaan että "sinähän kirjoitit viimeksi toissapäivänä, miten ihmeessä olet sinä aikana keksinyt miljoona asiaa?" mutta joo tuon Skidin 'sairauden' (ei ollut/ole mitään sairautta. Kuvittelin kaiken:-!) johdosta on tullut erilaisia inspiksiä, jotka olen haudannut johonkin mieleni perukoille ja joita en enää löydäkään sieltä...

Joo... Tänään kävin hakemassa ihan kaupasta valmisruokaa itselleni ja kun siinä sitten pienen eineshyllyn edessä seisoin päätin ottaakin mukaani nugettejen lisäksi jotain extriimiä ja kotona laitoin mikroon Saarioisten kantarelli-(vaimikälie sieni olikaan)-keiton. Ja täytyy sanoa että oli jotenkin liian rasvaista/kermaista mun makuun En tykännyt. Vaikka tykkään, rakastan yleensä sienikeittoja/-kastikkeita niin tuo ei jotenkin uponnut.

Joo. Se siitä (olipas mielenkiintoista asiaa taas...). Viikonloppuna varmaan mennään joillekin markkinoille tjtn. mutta jos en sitä ennen kirjoittele niin viimeistään siis viikonloppuna/ens maanantaina tulee kuva+teksti pläjäys!
Valmitautukaa siihen!

Vihdoin!

Vihdoin saatte ne kuvat savonlinnan reissusta ja taannoisista aulekoulukisoista:-D!
Olen aivan innoissani ja täynnä. ja postauksen loppupuolella sihenkin tulee syy! Mutta pidemmittä puheitta. Kauan odotetut kuvat kehiin;-).

Eka siis Savonlinnan Kerimäeltä. Mummin ja ukin mökiltä. (Itse Savonlinnasta ja sieltä kaupunkiasunnosta en jostain syystä ottanut kuvia:-o!)

Hippu, laituri ja aurinko. Vesi oli muuten ihanaa. Kirkasta ja lämmintä, niinkuin aina tuolla!

Iltakahvilla. Ääninä vain lokit (ärsyttävää!) ja veden liplatus(rauhoittavaa:-)).

Skidikin nautti aurongosta (muttei vedestä...).

Mikä se oli?!!

Tässä eräs linssilude. Kuten seuraavista kuvista huomaa. Siellä missä on kamera, on kohta myös Hippu. (Kuvat ovat tilannekuvia, ei mitenkään lavastettuja)

Hippu tutkimusmatkalla:

Ja sitten vielä ympäristöä:

Ns. 'Päälaituri' ja sinne johtavat raput.

'Päälaiurilta' näkyy toisellekin laiturille.

Kuten varmaan huomaatte, ns. uintialue on rajautunut itsestään ja kaisla tekee kuin oman 'altaan' rannan läheisyyteen.

Polku päärakennukselta saunalle. Vasemmalla hieman 'pikkumökkiä' ja varastoa ja oikealle haarautuu kaksi polkua, jotka vievät ulkohuussille ja puuvarastoon/varastoon.

Venekin tuolta paratiisista löytyy. Tosin en päässyt sou-sou-soutelemaan;-(

Toivon että loma jatkuis ainiaan...

Tähän väliin kuvatuksia joita olen tässä jouluaatosta asti räpsinyt. (Tässä on vain murto-osa niistä...)

Jouluaattoona oli pakko testata uutta puhelinta ja sen kameraa ja siitä tämä + nämä:

Sitten Pesonen ja PK:

 Korvat!

Ja blogin pääsankarit:

 Ja sitten sieltä kisoista. Ventovieraita hevosineen en tietenkään kuvannut vaan linssin eteen joutui Kottarainen varsoineen:

Ihana pieni suokkiherra, eikö. ja onhan Kottarainenkin ihana!

Varsa: "Hui!"

 Ja sitten hieman isompi hurmuriprinssi:

Harja hyvin...

...kaikki hyvin;-)!

 Ja sitten. Syy miksi mahani on niin kipeä! Tänään oli sellainen pikku piknik, jossa samalla sivussa juhlistettiin synttäreitä.

Mun viimevuonna lahjaks saama retkipiknikmikäliealustajutska. On muutes hyvä lahja ollu tähän asti!

Ihana kesäpäivä oli!

 Lahjaksi sain makeaa elämää-korun ja ihania suklaita!

 Niin. sellainen kesäpäivä. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Janette olis muuten pyytäny Yyteriin, mutta (harminpaikka) meni tuo piknik pääletysten. Mutta ens viikolla varmaankin Janskun kanssa tavataan ja siitäkin sitten kyllä kerron.
Jeps. Petran blogissa myöskin laajalti kuvia myös mm. herkuistamme, joten käykää sielläkin kurkkaamassa;-).
Jeps. Eimuutakuin näkemisiin taas!

Anteeksi!

Anteeksi! Olen nyt pettynyt itseeni, mutta tänään ette saakaan puhelimentyhjennyspostausta:-(.
On niin paljon tekemistä ettei vain ole ehtinyt.
En nytkään ehdi kertoa enempää.

Huomenna on parempi päivä...

Tauko+syy taukoon

Heipsulihei!
On ollut taas pikkuisen taukoa, mutta nyt siihen on 'hyvä' syy. Päätin nimittäin tänään, etten halua tylsää blogia jolloin joka päivä tulee ns. 'samaa perustekstiä', vaan haluan oikeasti mukavan ja helposti seurattavan blogin. Niinpä siis päätin jatkaa linjalla "kerron sen blogiin jos on jotain kerrottavaa".
Tämähän ei siis tarkoita sitä että kävisin täällä vain kerran kuukaudessa, mutta saattaapi jäädä muutamakin päivä postauksien väliin, jos ei ole mitään 'oikeaa asiaa'.

Noh. Eihän minulla nytkään ole 'oikeaa asiaa' paitsi että tuo mitä äsken selitin ja sitten vielä sekin, että huomenna tulee varmaan kuvia niistä koulukisoista+Savonlinnan reissusta-jotka-kaikki-ovat-jo-unohtaneet. Se vain on vähän jäänyt...
Ja muutenkin huomenna siis taitaa tulla sellainen puhelimentyhjennyspostaus (vai mikälie?).

Jepulis. Ei minulle ole tapahtunut mitään, paitsi että olen kerännyt vadelmia ja syönyt niitä niin paljon että vatsaan on ruvennut sattumaan. Niitä on vieläkin tuolla metsikössä niin paljon että huhhuh.
Ja nyt ihastelen tätä upeaa 'uutta' huonettani, kun tästä näkyy etupihalle, juuri sinne mihin aurinko laskee ja on kyllä näin kesäiltaisin melkoisen kaunista:'). Tästä kaiken lisäksi näkee mitä etupihalla tapahtuu. Äsken siellä seikkaili Hippu, jonka äiti oli päästänyt ulos takaovesta, mutta joka olikin päättänyt livahtaa etupihalle syömään pupun papanoita-.-. Jeps, tässä meidän lähistöllä asuu ainakin yksi pitkäkorva, hirvi, joku peura ja kettu. Karhu ja ilveskin tällä on kaiketi havaittu ja tottakai täällä 'metsikössä' asustelee myös oravia, jtn. jyrijöitä, käärmeitä, sisiliskoja, sammakoita, myyriä(?) ja erilaisia lintuja+ötököitä/hyönteisiä (eikös ötökät ja hyönteiset ole sama asia:'D). Ja tietysti nuo meidänkin karvakorvat, josta tuli mieleen miten ihana herra Pesonen osaa olla.
Tänään se tuli sisälle, oleili olohuoneessa minun ja koirien kanssa ja kun menin hakemaan marjoja pihalta, kissa seurasi minua kuin koira. Ja kun menin sisälle ei tarvinnut kuin kisuttaa ja sanoa "Pesonen", niin herra tulikin luokse. Ja kun siskokin taas muistutti, että on Pesonenkin jo vanha kissa, niin väkisinkin siinä nousi pala kurkkuun kun ajatteli miten ihana otus tuo Herraseni on...
Niin. Mutta taas eksyttiin aiheesta. Eli. Vaikka ajattelisikin että "millaisia villipetoja täällä asuu", niin kuitenkin päällimmäiseksi tulee mieleen se, että tässä on niin paljon metsää ympärillä, että on erittäin epätodennäköistä, että tapaisin esim. karhun koulumatkallani. Itseasiassa ainoat pedot jotka olen koulumatkallani nähnyt ovat olleet meidän kissat ja yksi pikkuvilaus ketusta. Tietysti olen siis nähnyt myös peuroja parikin kertaa vilaukselta ja pupunkin monesti, mutta ne ovat kadonneet melko nopeasti paikalta.
Hirven (ja ketunkin) bongasivat vanhempani kun he olivat lenkillä Pablon kanssa. Ilveksestä ja karhusta on nähty kaiketi jälkiä läheisellä pururadalla (ainakin ilveksestä, en osaia kyllä sanoa onko karhusta todisteita?) ja pöllökin täällä välillä huhuilee (ja käki kukkuu) ja lintujahan nyt muutenkin vilahtelee ja laulelee pihalla. Oikeasti kuitenkin minun mielestä kaikkein pelottavimpia ovat kyy ja öttiäiset. Hyi.

Joo. En todellakaan tajua miksi rupesin sepittämään jotain 'luontodokumenttia' tässä mutta tiedättepä nyt tuonkin:'D!
Huomenna siis puhelimentyhjennypostaus (onko se oikeasti noin?!)+ käyn aamusta torilla (olipas mielenkiintoista:-D) ja ei muutakuin heippa!;-D

vadelmia:*)

Heih!
Tänään oli aamusta aikamoisen tylsää. Tai siis heräsin (äiti herätti) seitsemältä! Se on suorastaan ihmeellistä miten virkeä olin vaikka olinkin valvonut reippaasti yli puolen yön.
Niin. Aamulla sitten siis vain katsoin telkkaa ja touhasin sitä sun tätä. Sitten lähdin pyörällä kauppaan ja ostin sieltä tonnikalaa (maailman kiinnostavin tieto:'D). Kun tulin kotiin keitin makaroonia ja söin.
Sitten taas olin. Kävin koneella (kyllä kävin täällä blogissakin) ja sitten sisko ja hänen poikaystävänsä tulivat meille. Sisko teki makaroonilaatikkoa (jesh! Makaroonipäivä-.-!) ja se oli kyllä ihan hyvää. Oleilin myös ulkona ennen ruokaa ja saatoin hyvin mielin kaikessa rauhassa metsästää metsämansikoita kun tiesin että Skidi on turvassa kuistilla porttien takana. Meidän piha (ainakin takapiha) pitäisi aidata, koska se on oikeasti ehkä maailman ärsyttävintä ja pelottavinta kun pitää vahdata ettei koira juokse autotielle. 'Meidän' tie kun on sellainen pikku hiekkasorasivutie ettei siellä ne hullut sataa kaahaavat huomaa jos tielle eksyy 'pieni' vaalea chih. Olen kyllä lupautunut aitamaan meidän koko pihan, mutta ei se vielä oikein ole edistynyt...
Mutta! Mitä ihmettä? Olen taas harhautunut vaikka kuinka pitkälle aiheesta:-o! Niin eli ruuan jälkeen söimme mamman marjapiirakkaa (marjoina erinomaisesti toimivat punaiset viinimarjat, tuo kivaa kirpeyttä, jota piirakka, ainakin omasta mielestäni, kaipaa) ja joimme kahvia. Sitten 'huilin' vähän aikaa ja sitten lähdettiin marjastamaan.
Meillä kasvaa tässä lähistöllä aivan huimasti marjoja. Metsät ovat täynnä puolukka, mustikkaa, mansikkaa ja vadelmaa. Vadelmaa tuntuu olevan jotenkin super paljon, joten sitä poimimme. Tai siis isi ja äiti keräsivät, minä ja Hippu syötiin ja Skidi vain katseli vierestä. Taisin syödä kyllä hieman liikaa, mutta ei se haittaa. Kesän viimehetkistähän pitää ottaa kaikki irti! Siitä sitten päästäänkin tähän hetkeen, kun istuskelen sängyllä ja kirjoitan teille. Samalla yritän hieman mietiskellä huomista, mutta mitä sitä turhia murehtimaan;-D! Nauttikkaa tekin? Jookos.

Muutto huoneesta toiseen

Heips! Viime viikonloppu oli melkoisen kiireinen, tai ei kiireinen, mutta oli tekemistä ainakin koko viikonloppu. Minä nimittäin muutin uuteen huoneeseen. Projektihan piti saada valmiiksi viikonlopun aikana, koska viikolla sitä ei ehtisi tehdä, joten siinä sitten siirreltiin tavaroita paikasta a paikkaan b.
Ennen-jälkeen-kuvia en ottanut, mutta kaipa jossain vaiheessa saatte tutustua huoneeseeni kuvien välityksellä. Ehkä.
Niin ja ns. 'kiirettä' lisäsi vielä sekin, että sunnuntaina oli yhdet rippijuhlat joita ennen piti saada huone kuntoon. Ja kyllähän se suurin piirtein saatiinkin.
Aivan valmishan huone ei vielä ole, sillä sieltä puuttuu vielä muutama pikku elementti mutta suurin piirtein valmista on!
Skidi hieman ihmetteli muuttoa ja puikahtikin oven raosta ulos, mutta palasi pian takaisin.
Hippu taasen muuttaa petinsä mukana, eli siellä missä pehmoinen peti on, siellä on todennäköisesti myös Hippu.

Myös Öykkäri oli taas vaihteeksi hoidossa ja samanlainen yörytmi sillä vieläkin on; keskellä yötä herätään vinkumaan jne. (Öykkiksen yötavoista voit lukea lisää täältä). Ja tottakai Pablokin oli hoidossa (tai itseasiassa herra on ollut hoidossa jo vähän aikaakin), mutta poitsu joutui nukkumaan häkissä.

Eipäs muuta;-).

Haikea olo, mutta kuitenkin niin hauskaa

Nyt on kyllä hieman haikea olo. On jo 19. päivä ja koulu alkaa pian. Noh nyt pitää vain nauttia entistä kovemmin! Eikö?
Jeps. Tänään herättiin Petran kanssa 8.00 ja eräsnimeltämainitsematonaamu-uninenminä olisi halunnut torkkua vielä, mutta enhän minä saanut! Siinä sitten puettiin, syötiin, ajettiin vähän rallia (eräät ovat jääneet koukkuun pikku sitikkaan joka pelin mukaan ainakin kulki max. 60 km/h...) ja sitten lähdettiin polkemaan kohti keskustaa. Käytiin Petran luona, sitten järjestelemässä hieman Petran perheen kirppispöytää (+kierrettiin kyseinen kirppis), kierrettiin muutama kirpputori muutenkin ja sitten päädyttiin markkina-alueelle, josta heti ostamaan metrilakua (olisi pitänyt ottaa jotain muuta:-P).

Siellä sitten kierreltiin, syötiin, juotiin, paleltiin, paahduttiin (loppuajasta) ja lopulta päädyimme Petran kotiin.
Siellä sitten Petra teki ensimmäisen postauksen, tuhosi sen ja sitten minä päätinkin lähteä kotiin.
En päässyt edes pihaamme kun äiti ja isä jo tulivat vastaan autolla ja sitten taas lähdettiin. Popsin matkan aikana ostamiani herneitä+metrilakua ja en suoraan sanoen tiedä miksi lähdin mukaan, koska kävimme vain ruokakaupassa (ööö... jesh-.-). Ja nyt kerron hieman eilisestä: Ajoimme nimittäin siis rallia ja puhuimme samalla vanhoista autoista +siitä minkälaiset autot haluamme! Erittäin tyttömäistä, eikö:-D? Ja tämähän jatkui puoleen yöhön... Yritimme kyllä alkuillasta katsoa leffaa, mutta siihen ei vain pystynyt keskittymään joten Playstation 2(jesh) esille ja ajamaan! Oli muutes hauskaa;-D. Mutta siis joka tapauksessa, pikkuhiljaa päähäni on vahvistunut erittäin pieni palanen tulevaisuudestani. Nimittäin haluan niiiiin kleinbussin ja irlanninsusikoiran (tai skotlanninhirvikoiran)! Ai miksikö?  Irlikset (tai skotitkin) ovat lempeän luonteensa ja kokonsa takia iiihaaniiaa ja kleinbussi=unelmien auto. Mitä muuta vosin edes sanoa!? Paitsi niin meillä on ollut elämäni aikana 2 irlistä ja itse lempeyksiä molemmat (ainakin Viiru, Ringasta en muista, kun olin niin pieni vielä Ringan aikana).

Niinh. Tässä petran blogi----> villapaituli kurkatkaa ja ihastukaa:-)!

Minä menen nyt jatkamaan unelmointiani, mutta heipparallaa ja huomenna taas postaus, jos ehdin koneelle!

Fiilistelyä

Aina välillä tulee ajatelleeksi asioita. Viime yönä oli sellainen hetki. ajattelin sitä miten vaikeaa luopuminen voi olla. Kun joku tärkeä lähtee viimeiselle matkalleen. Ajattelin miten vaikeaa olisi luopua Skidistä. Jostain sukulaisesta. Ystävästä.
Ajattelin, että koska lemmikistä luopuminen on niin hankalaa, haluanko sittenkään enää koskaan koiraa. mutta sitten ajattelin että nautitaan nyt näistä hetkistä eikä murehdita tulevaa. Käperryin peiton alle Skidi kainalossa. Ajatellen että ehkä joskus Skidin paikalla on pieni chihun tai irlanninsusikoiran pentu, mutta Skidiä en koskaan unohtaisi.

Kirpputorilöytöjä

Hei! Tänään oltiin siis äiti, minä ja Petra kirpputoreja koluamassa.
Reissulta mukaan tarttui kolme mukia (+kahden mukin lautaset), kolme kynää, vihko ja villapaita. En tajunnut räpsäistä kuin mukeista/kupeista kuvat mutta siis vihko, kynät ja paita eivät löytyneet kirpparilta vaan olivat jonkinasteisia heräteostoksia. Kynät + vihreä vihko (kannet 100% kierrätyskartonkia) suomalainen kirjakauppaa yhteensä 4.80e (tai 4.70e?) ja paita Lindexiltä allennettuna (-70%!) 8.98e ja mukien hinnat kuvien alla!

Tälläinen 'pakko ostaa, on niin halpa!'-syyllä ostettu muki maksoi (vain!) 70snt ehjä puhdas simppeli kaunis kahvikuppii!

Oma henk. koht suosikki, maksoi 1e.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä ihana pieni pirtsakka kuppi oli kolmesta mukista/kupista pienin ja kallein, se nimittäin maksoi 2euroa!

 Ja nyt ajattelinkin (olen jo piiiitkään ajatellut) laittaa muttaman blogin jotka mielestäni ovat hyviä ja joita on hauska seurata:
koivuhaka
aamukahvilla
Riemuloikka
Etutukka tyttö
Modernisti Kodikas
KaikkiElämäniKoirat
Rouva Jii
Open your eyes
My heart is stereo
Muutamaa noista olen vasta ruvennut seuraamaan mutta miten ihanan pirteää, eläytyväistä kirjoitusta. Ei voi muutakuin eläytyä jokaiseen tunteeseen minkä jokainen uusi postaus välittää. Ja voi vain toivoa, että olisi joskus itse yhtä hyvä bloggaaja<3. Kiitos teille.

Ja sitten vielä loppuun ilmoitusasiaa: Petra aikoo ilmeisesti perustaa blogin, jonka osoitteen kuulutan sitten täälläkin jahka neiti sen saa tehtyä!
Ja Skidi on joko laihtunut (eilisen punnituksen perusteella) 0,2kg tai lihonut 0,1kg, kun taas Hippu on laihtunut joko kokonaiset 1 tai jopa 1,6 kg! Tosin en ole aivan varma voiko tuloksiin luottaa, mutta kyllä Hippu ainakin on laihtunut, nyt se itseasiassa on (omasta mielestäni) hyvän paksuinen, mutta Skidividi kyllä saisi laihtua vielä pikkiriikkisen;-)!
Muttamutta. Huomenna myymään buffettiin ja sitten Petra tulee meille yöks ja sitten mennään pejantaina markinoille;-D!

Tuhannen raja rikottu (päivitin puuttuvia palasia)

Hei! Sivunkatseluita on vihdoinkin yli tuhat!
Sen kunniaksi tutustutan teidät tarkemmin yhteen lemmikkiin. Tällä kerta se on... Skidi!


Niin. Skidi. Mitä tiedämmekään tuosta pikku-jätti-chihuahuasta.

Perustietoja Skidistä:
Koko nimi: Lähdesaran Lumikide
Kutsumanimet: Skippo, Skidi ja monia muita.
Syntynyt: 18.10.2008
Sukupuoli: narttu
Kavereita: mm. Hippu ja Minni
Omistaja: minä
Ulkonäkö; Ylikasvuinen chihu. Papereissa muistaakseni lukee väriksi punainen valkoisin merkein (vai valkoinen punaisin merkein) eli ruskea valkoinen.
Luonne: Neiti osaa olla hankala, mutta myös ihana!
Muuta: Skippo kärsii matkapahoinvoinnista, tosin nykyään hän sietää n. puolitoista tuntia kestävän matkan oksentamatta. ainakin jos hän saa olla sylissä tai jaloissa. kuljetuskoppa saattaakin olla ihan eri asia. Myöskään pysähdyksiä ei kannata kamalasti tehdä, sillä silloin Skidi oksentaa.
Skidi on myös ylikasvuinen, mutta silti kuulee ihmisiltä, jotka eivät itse omista chihua kommentteja tähän tapaan: 'Vai että ylikasvuinen?' tai 'No tuohan on pienempi kuin meidän kissa!' tms. Rodun omistajat kyllä huomaavat "liikakasvun" sieltä suunnalta tulee tälläisiä kommentteja: 'No onhan tuo kyllä isompi kuin meidän chihu' tai 'Onko tämä ylikasvuinen? (vastaan: on) Jaa, niin minä ajattelinkin:-)' tms.

Niin Skidi on hieman ylikasvuinen ja totesin sen Savonlinnassa, missä Skidi tutustui erääseen chihuahuaherraan. Skidi oli n. puolet pidempi (meidän minimäyris:'D) ja korkeuttakin hieman enemmän oli. Mutta ei sitä huomaa ennenkuin tapaa toisen chihun kun Hippu on kuitenkin Skidiä hieman isompi.

Hippu vas. ja Skidi oik.

Ja tässä toisin päin:-).

Hippuhan on kääpiöpinserineiti, josta on muokkautunut nykyään ainoana toisena koirana Skidin paras ystävä (parhaimmillaan meillä on ollut samaan aikaan viisi koiraa).
Mutta siis aloitetaan alusta, eli siitä kun Skidi tuli meille.
Alunperin ihastuin rotuun kun kävimme hakemassa Hipun. Kasvattajalla oli myös tällöin yksi kantava chihu narttu ja se hakeutui minun syliini turvaan muilta koirilta. Kun siinä sitten silittelin pientä lämpöistä olentoa sanoin "ihana, mä haluun äiti chihun".

Siitä käytiin sitten pitkä keskustelu että 'olet liian nuori' jne.
Halusin kuitenkin oikein kovasti koiran ja selailin koirakirjoja ja kadehdin siskoa, jolla oli pieni ihana kenkiä jäystävä kääpiöpinseripentu.
Jossain vaiheessa halusin isomman koiran. Toivoin jopa tanskandoggia. Johtuiko se siitä että meillä oli ihana iso Nellirouva? Vai siitä että sisko sai hollanninpaimenkoiran? En tiedä. Joka tapauksessa halusin sittenkin isomman koiran kuin chihuahuan. Muistan että kaikista viimeisimmäksi toivoin pinseriä ja äiti jopa soitti kasvattajalle, mutta koska sieltä sanottiin että ne voivat olla agressivisia saman sukupuolen edustajia kohtaan, jos talossa on sekä uroksia että narttuja ja meillähän oli tällöin yksi uros ja kaksi narttua, joten se unelma päättyi siihen.

Ou nou! Mut meinattiin korvata hipun luppakorvaisella jättigloonilla!

Niin. Sitten eräänä päivänä äiti sai sen puhelun. Hipun kasvattaja (joka siis kasvatti myös chihuja) kertoi, että heillä olisi eräs "ylimääräinen" neiti. Skippo kuulemma oli melkoisen dominoiva chihujen keskellä (on se sitä vieläkin) joten niinpä pikku(jätti)neiti muutti meille koeajan jälkeen. Kun Skidi tutustui koiriimme, mielipiteet olivat selviä jokaiselle: Skidin mielestä Hippu oli kiva, Nelli menetteli, mutta Pablo oli aivan karsea.
Skidi sitten asusteli meillä ja sehän on tietynlainen sijoituskoira, joten niinpä se kohta palasikin hoitamaan pentuetta, johon sisältyikin vain yksi urospentu (kuten pienille koirille on yleistä). Pentu jouduttiin tosin leikkaamaan ulos keisarileikkauksella, kuten Skidin toinenkin pentue jouduttiin aikoinaan.
Ehdimpä siinä myös käydä katsomassa pientä hurmuria, kunnes äidille tuli tyrmäävä soitto.
Poju, joksi pennun olin nimennyt oli jouduttu lopettamaan. Sillä oli synnynnäinen vika takajaloissa, eikä se olisi koskaan voinut kävellä kunnolla. Niinpä se oli päätetty lopettamaan (myöhemmin ajatellessani, se oli oikeudenmukaisin teko Pojua ajatellen). Kuullessani tämän toistin vain 'ei ei ei ei tämä voi olla totta. Ei.' ja lyyhistyin sohvan nurkkaan itkemään ajatellen 'eilen vielä näin sen kosketin sitä, se oli niin pienin ja nyt se on... poissa...'.
Samana iltana myös Skidi tuli takaisin. Se etsi pentuaan kaikkialta ja kun ei löytänyt tätä se masentui. Tuntui kuin sekin olisi tajunnut 'pieni pentuni on poissa'.
No kyllähän Skippo siitäkin toipui ja elämä jatkui.
Mutta sitten meille tuli kauhupentu Öykkäri. Koska Skidi ei pitänyt Pablostakaan oli selvää ettei Öykkiskään sopisi hienohelman elämään.
No, Skidin onneksi Pablo ja Öykkäri muuttivat siskon mukana pois ja rauha palautui.

Seuraava koettelemus oli kaikille raskas; rakkaan Nellimme lopetus. Skidi ei itse hänestä niin kamalasti välittänyt, mutta koska kaikki muut Hippu mukaan luettuna olivat apeita, Skidikin ihmetteli 'mitä pahaa on tapahtunut'.
Ja kun arki taas palautui, tajusi Skidikin ettei isoa koiraa enää ole vaan on vain Hippu ja Skidi.
Kyllä sen koiristakin huomaa miten joitain kavereitaan nekin jäävät kaipaamaan...

Skidillä on koon lisäksi myös luonnetta ja se on välillä hieman...hmm... Hankala joidenkin ihmisten kanssa, mutta kun sen sydämeen löytää tien (ja kun se kaivautuu sydämeesi) huomaa miten ihanan herttainen (ja söpöllä tavalla tyhmä) otus on kyseessä.
Skidi ei myöskään kovinkaan paljon tunnu pitävän uroksista, mutta kyllä se narttujen kanssa ystävystyy (varsinkin jos kyseinen hauva ei ole Skidin mielestä liian iso/riehakas/ahdisteleva).
Minni on hyvä esimerkki.

Ei enää esteitä?

Vaikkei Skidi ehkä loista älyllä, niin kyllä senkin kalloon sentään jotain uppoaa.
Skidi osaa tällä hetkellä:
Ryömi,pyöri,maahan,istu ja melkein sivulle.
Lisäksi se osaa (kuten aiemmin on todistettukin) myös hypätä...

...tosin vain sillon kun pikkuista huvittaa. Skidillä on myös toisenlaisia lahjoja, nimittäin unen lahjoja. Vaikka se onkin suurimman osan päivästä pirteä kuin peipponen, niin illalla yleensä n.21.30-22.30 se yksinkertaisesti väsähtää. Se ei siis vain kertakaikkisesti pysy enää hereillä vaan nukahtaa melkein seisaalleen.
Silloin tajuaa että 'pitäisikö tästä mennä nukkumaan'.
Niin. Koirilla on tietyt rytmit, Skidi on aamuvirkku ja Hippu... No Hippu on pikemminkin yöeläin.

 Villi. Unelias. Rasittava. Ihana. Söpö. Pehmoinen. Pieni. Iso. Persoonallinen. BDFF (=Best Dog Friend Forever). BFF. Kaunis. Höpsö...
Kaikki nämä kuvaavat Skidiä, eikä tässäkään ole tarpeeksi. Ei ole vain yhtä adjektiivia vaan on loputtomasti sanoja jotka kuvaavat minun pientä jättichihua!
Kiitos että olet olemassa, ihanuus!

(Pahoittelen että en räpsinyt neidistä uusia kuvia, vaan joudutte katsomaan näitä vanhoja:-(.
Seuraavassa tuhatpostauksessa tutustutaan Viiruun, Katiin ja Nelliin, koiriin jotka muuttivat elämääni.)