Fiiliksiä

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et on olemassa
surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan"

Tyhjentävä biisi. Se kertoo monesta asiasta ja jokainen tulkitsee sen tavallaan. Ihana kappale kuitenkin <3

Jollain tasolla se kertoo myös mun olotilasta. Tai ei oikeastaan. En tiedä...

Ehkä tämä biisi tekee sen paremmin.

Tai ei oikeastaan sekään :-D.

Niitä kuvaavia biisejä on paljon. Mikää niistä ei 100% kuvaa mua, mutta niissä kaikissa on olotilaani koskevia pikku palasia.

Nyt te kysytte; no millanen sun olotilas sitte on?

Siinäpä se. En tiedä. Olen sunnattoman iloinen, vapautunut ja kaikin puolin tyytyväinen elämään. Ainakin osaksi. Kuitenkin takaraivossa on koko ajan sellainen pieni kaihertava ääni, jonka takia en ole niin kovin iloinen, vapautunut tai tyytyväinen.

"Joskus tuntuu et on maailman onnekkain,

mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain.
Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest,
mut samaan aikaan ootan et heräis painajaisesta."

Tällainen sekava kuulumispostausta jäljittelevä teksti. 

ELÄIMET:Paaaljon Hippu-kuvia

Moikka!
Taas on tovi vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta ja voin muuten näin heti alkuun sanoa, että olen taas rakastunut kääpiöpinsereihin.
Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että ne vaan on parhaita <3!

Käytiin tuossa joku päivä koirien kanssa metsässä kuvailemassa. Skidi ei ole ikinä kuvauksellinen metsässä tai ylipäänsä lenkeillä, joten meidän pikku linssilude Hippu, pääsi kameran eteen.
Käytin myös aika vahvoja muokkauksia näistä kuvista joissain, kuten yllä huomaatte. Mitäs pidätte? :)

Palatakseni vielä hehkuttamaan kääpiöpinsereiden parhautta, mainitsen miten kauniita ne ovat. Oikeasti, katsokaa näitä kuvia! Se vain on niin kaunis.

Niin ylväs ja siro <3. Okei, Hippu on melkoisen siro kääpiöpinseri, mutta onneksi kenneli, josta ehkä seuraavan koirani otan, suosii myös tällaista siroa rakennetta.

Hippu oli mukanani tämän viikon agilitytreeneissä. Ja fiiliksinä niiden treenejen jälkeen oli: "Ai vitsi tää koira on huippu <3!". Hippua ei voi millään tasolla verrata Skidiin. Joissain jutuissa on erittäin ärsyttävää, etten ole itse saanut opettaa Hipulle kaikkia ohjausjuttuja ja että se on niin nopea, mutta myös sen takia se onkin ihan huippu. Se opettaa erilaista ohjausta. Tietysti Skidikin on mahtava, mutta omalla alueellaan myös Hippu on mahtava. Mun huippuapinat <3.

Hippu tulee mukaan myös tulevan keskiviikon treeneihin, koska perjantaina on meillä agilitykoulutus, johon ajattelin Hipun ottaa. Ehkä sen takia, että se osaa enemmän, mutta myös sen takia, että senkin täytyy päästä välillä tekemään agilitya. Skidi saa muutenkin pitää vähän lomaa agilitysta, se tekee sille todella hyvää.

Koirat voi siis hyvin ja se on pääasia <3.

Niin juu! Hevospuolella on parempia kuin hyviä uutisia, saamme jatkaa Inkerin hoitamista <3! en malta odottaa, että näemme sen taas ^_^.

Seropi vai rotukoira? Ja jos roturakki, niin mikä niistä?

Moikka!
Olen miettinyt nyt viime aikoina ihan todella paljon kysymystä Minkä rotuinen on seuraava koirani? En ole enää lainkaan varma haluanko kääpiöpinseriä. Olen kyllä tiedostanut sen jossain määrin koko ajan, että niiltä löytyy vaikka mitä herkkyyksiä ja vikoja, mutta jotenkin olen ollut sokea niiden luonteen puolesta. Olen vain tuijotellut niiden upeaa ulkomuotoa.
Olen miettinyt, että olisi ihan todella siistiä ottaa toinen chihu. Nyt asia menee taas todella "noloksi", sillä hetki sitten vannoin kovaan ääneen, ettei minulle chihua enää ikinä.
Mutta miksi ei? Olen kiinnostunut siitä, miten paljon chihujen kanssa voi touhuta erilaisia asioita. Mihin niistä oikeasti on? Ei niillä varmaan esim. agilityssa kovin korkealle kilpailuissa pääse, mutta ei se estä niiden kanssa harrastamista.
Niillä on todellakin ihan hirmuinen ego ja ne ovat aika "hauraita" tavallaan, mutta kyllä sen egon saa pidettyä aisoissa, jos vain rajat pitää tarkkoina, niinkuin minkä tahansa muunkin koiran kanssa ja jos todellakin päätyisin ottamaan chihun, haluaisin siitä ehdottomasti tuollaisen ylikasvuisen apinan, niin kuin Skidi, koska ei tuokaan rikki ole mennyt.
Voisin nyt väitellä itseni kanssa vaikka kuinka paljon tuosta chihuahua vaihtoehdosta, sillä aina sinne jostain tulee takaisin se kääpiöpinseri ja sorrun katselemaan niiden kuvia ja pohtimaan ihan tosissaan, että onhan se aika mahtava harrastuskoira. Hipulla on tullut jostain takaisin into tehdä kaikkea ja ai vitsi mä tykkään noista sen mielyttämishalupuuskista. Ei se poista sitä, että sillä on esim. jonkinlaista ääniherkkyyttää tms., mutta onhan Hippu kuitenkin ihan arjessa toimiva koira ja muutenkin. Ei se pienestä hätkähdä. Aina.
Sitten olen tietysti miettinyt myös sitä iänikuista kysymystä, että mitäs jos otankin seropin? Ai vitsit miten ihanaa olisikaan löytää jokin superkiva pieni/keskikokoinen miksaus <3. Mutta siinä se isoin mutta onkin. Sellaisia täydellisiä yhdistelmiä kun ei ole ihan joka nurkan takana. Yleensä ainakin täällä meillä päin ne on jotain sakemanni/metsästyskoira risteytyksiä ja se ei ole todellakaan sellaista mitä minä etsin. Seuraavalla koirallani ei saisi olla mitkään supervahvat metsästysvietit, ei todellakaan. Ja jos se on iso koira, niin kyllä sillä voisi olla ihan mieluusti sellainen lössykkänössykkä-olen-kaikkien-kaveri -perusluonne. Tietysti tuohon "olen kaikkien kaveruuteen" voi ja pitää vaikuttaa aika todella paljon itse, mutta tajuutteko mitä yritän ajaa takaa?
Esim. irlanninsusikoirahan on aikalailla itse lempeys, sellainen ihana nallekarhuluppakorvanössykkä, mutta siitä ei ole oikein harrastuskoiraksi. Ei ainakaan agilityyn x). Mutta onhan se aivan ihana rotu, en kiistä sitä ikinä<3.
Joku kultainennoutaja olisi myös ihan sairaan superihku rotu, mutta niillä on ihan liikaa kaikkea perinnöllistä vikaa esim. lonkissa. Mutta vitsit mä rakastan sitäki rotuu<3. Ja kyllähän esim. kultsista saisi todella kivan harrastuskaverin moneen lajiin...

On ihan hirveää yrittää löytää itselleen kivaa rotua kun jokaisessa niistä tuntuu olevan jokin varjopuoli... Ja tämä pohtiminen johtaa vain entistä pahempaan koirakuumeeseen x)...

Ask Me Anything!

Haluisin nyt koikeilla, saisinko vähän kysymyksiä teiltä :).
Eli kyselkää vaan rohkeasti kaikkea mikä mietityttää :D!

Vastailen sitten kun kysymyksiä on kivasti :).

(ELÄIMET:) Milloin musta on tullut näin laiska?

Moikka!
Oikeesti hei. Mihin mun kaikki into bloggauksen ja ylipäänsä kaiken muun kuin yleisen hillumisen ja agilityn suhteen on kadonnut?
Okei hei, mulla ei oo ees kuvia teille julkaistavaks muuta kuin pari, mutta silti. Ei se ole mikään syy, siitä vain kamera käteen ja ulos! Mutta siinä käy koko ajan niin, että vaikka voisin ihan hyvin olla ulkona kuvailemassa jne, niin olenkin vain sisällä valittamassa ja vellon itsesäälissä. Ei hyvä suunta. Muuten sitten olenkin koulussa tai agitreeneissä.
Mutta siis me oltiin Skidin kanssa lauantaina meidän ekoissa kisoissa (jei <3!) ja menihän meillä ihan hyvinkin! Netottiin rimattomasta putkiluokasta 2. sija (en muista virhepisteitä ja aikaa), vaikka koira käväisikin radan ulkopuolella ja haahuili muutenkin kummissaan sinne tänne. Raukka oli ihan hämmentynyt yleisöstä <3. Mölliagiradalta tuli sitten 3. sija. Olin ihmeissäni, sillä vaikkei koira nyt mitään suurempia virheitä tehnytkään (yksi putki jouduttiin ottamaan uudestaan, en tiedä johtuiko omasta ohjauksestani vai koirasta), oli se todella hidas. Nopeammilla koirilla sitten kai tuli enemmän virheitä (karkaili väärille esteille jne.)...

Apina voittoineen <3

Olen myös saanut uuden takin ja tykkään siitä ihan tosi paljon <3. Se oli Ratsulasta(?) tuollainen Vero Modan/Onlyn takki, maksoi muistaakseni 59.95€. Tuolla sitten kelpaa mennä tämä syksy ainakin ^_^!

Erittäin laadukas kuva :-P

Muun muassa tällaista siis on tapahtunut meillä, pahoittelen että postaustahti nyt on mitä on ja postauksien laatukin on mitä on.
Laitan muuten myös videota tuosta Skidin radasta sitten kun Janette saa sen kondikseen :).
Ja se Hipun temppuvideo on myös tuloillaan.