Nyt vihdoin niitä kuulumisia

Moikka!
Minun piti tehdä tämä postaus jo aika kauan aikaa sitten, mutta enpäs sitten tehnytkään...
Paljon on muuttunut, mutta kuitenkin tuntuu että kaikki on ennallaan.
Ainakin se on muuttunut, että kevät tuntuu olevan täällä. Kelit ovat muuttuneet aika kivasti, kuten postauksessa olevista kuvista voi päätelläkin (koirista otetut kuvat on napsaistu muutama viikko sitten, Inkeri kuvat ehkä n. viikko sitten). Mutta Mitä kuuluu eläimille?
No ensinnäkin, Pablo on nyt enkelikoira.
Toiseksi, ollaan saatu lupa liikuttaa tallilla myös erästä suomenpienhevostammaa, Elliä. Aivan ihana nelivuotias. On Inkeri silti se ykkösheppa ;).
Inkeristä puheen ollen, rouvalla oli jalka vähän kipeä, nyt voi jo paremmin. Muuten tamma on yhä aina niin ihana itsensä.

"Ai sul on leipää?"

"Mitä sää teet? Mitä tääl pullos on?"

Skidistä on tullut tyräleikkauksen jälkeen paljon mukavampi. Ainakin vanhempieni ja Annikan mielestä. Itse en kyllä koirassa ole merkittävää eroa huomannut, mutta se onkin aina ollut tuollainen kultamussukka minulle.
Mutta siis aloimme sitten äitini kanssa miettimään, että voiko olla mahdollista, että Skidillä oli koko ajan kipuja tyrän (tai siis tyrien) takia ja siksi se oli niin ärtyisä? On hirveätä ajatellakaan, että oma koira on koko ajan elänyt kivuissa enkä ole huomannut mitään.
Onko teillä tietoa, voiko tuollainen vaikuttaa koiran luonteeseen?

Koirille on myös alkanut tulemaan kinaa tikuista, joita Hippu kerää ja piilottelee petiinsä eikä koskaan syö. Sitten kun Skidi haluaisi syödä yhden tikun, hyökkää Hippu salamana paikalle ja syntyy pieni rähinä. Eivät ne varmaan tosissaan tappele, mutta paha ääni niistä lähtee.
Onneksi Öykkäri kävi kuitenkin putsaamassa kaikki Hipun tikkukätköt, joten kääpiöllä ei ole enää mitä "suojella".
Hippu on muutenkin "joutunut tappeluihin", sillä jossain treeneissä sen kimppuun hyökkäsi jokin russelieläin. Ei tullut jälkiä ilmeisesti kumpaankaan, mutta rähinä oli taas kova.
Hippu onkin nyt ollut minulla treeneissä mukana ja seuraavaksi kai pitäisi suunnitella kisaradoille menoa. Jänskää!

Ai mitkö minulle kuuluu? Jonain päivinä haluaisin mieluummin kadota kun taas toisina päivinä on oikeinkin hyvät fiilikset.
Koulussa on kokeiden osalta aika rauhallista, mutta kesäloman lähestyminen ahdistaa. Joo, on kivaa kun tulee loma jne., mutta meidän koulussa muuttuu asiat niin paljon, että se vähän pelottaa, aika paljonkin.

Mitä teille kuuluu?