ELÄIMET: Paaaaaaljon kissakuvia :3...

Tässä kuvia tuosta joltain päivältä. On pitänyt pitkän aikaa tulla laittamaan nämä, mutta en ole oikeasti ehtinyt... :-/

 Yritin ottaa kuvia, joissa eläimillä näkyy kieli. Ja niitähän tuli :D!

Ps. Lähdetään Petran kanssa huomenna toiselle puolen Suomea, Savonlinnaan, joten ei postauksia tiedossa ainakaan viikkoon :-/.

ELÄIMET: Agilitya sateessa? Skidin mielestä not...

Heippa!
Oltiin tuossa maanantaina jälleen Skidin ja Hipun kanssa agilityssa. Oli vähän ikävä keli, kun satoi, joten koirat toimivat sen mukaisesti.
Itse asiassa kaikki muut koirat tuntuivat saavan suorastaan virtaa sateesta, kun minun kaksi etanaani valuivat radan läpi.
Rata meni näin (anteeksi erittäin huonot paint-taitoni :D!):

Höh. En nyt voikaan lisätä sitä kuvana, koska blogger sanoo, ettei se ole kuva.
Nooh. Kerron sitten.

Eli ensimmäiseksi oli hyppy, sitten toinen hyppy, mutkaputki, jonka jälkeen puolen vaihto ja pituus, sitten kaksi hyppyä lisää, toinen mutkaputki ja sitten hyppy sekä a.
Unohdin viime viikolla agitreenit, joten a oli Skidille ihan uusi juttu. Hienosti se kuitenkin sen meni, kontaktikin oli kuulemma erinomainen. Skidi tuntuu muutenkin rakastavan kontaktiesteitä (oikeinkirjoitus?), sillä kotona treenatessakin se karkaa aina keinulle... Noissa treeneissä se ei ole vielä koskaan karannut muille esteille. Muutenkin se käyttäytyy yleensä esimerkillisesti siellä, muttei kotona tai ylipäänsä missään muualla... Höpsö.
Mutta niin siis maanantai oli poikkeus sääntöön. Kyllä Skidi sen radan meni, mutta kilpikonnakin olisi voittanut sen nopeudessa ja kaikenlisäksi se idiootti pissasi joksikin mielenosoitukseksi siihen ensimmäiseen putkeen... Siihen se jäi ihan suuaukolle, katsoi minua ja kyykkäsi. Sitten se jatkoi rataa etanavauhtia, kuin ei olisi tehnyt mitään.
Typerä piski.
Mutta maailman paras typerä piski.
Sitten oli Hipun vuoro. Se meni radan oikein mallikkaasti, eikä edes minun omat askeleissa sekoamiseni vaikuttaneet siihen. Ei Hipunkaan vauhti mikään huippuunsa viritetty ollut, mutta oli se nopeampi kuin Skidi. Ja jälleen sain kuulla ohjaajan sanat: "Noni, sehän on ihan valmis kisoihin!".
Hippu on maailman paras valmiiksi koulutettu piski.
Lopuksi harjoiteltiin vielä rengasta, mutta taas Skidi jäi jälkeen, sillä näin parhaaksi jättää sen autoon. Hipun kanssa sitten menin sellaisen minipätkän: renkaan ja kepit.
Loppulenkillä Hippu sai juosta vapaana, se haastoi kaikkia itseään isompia leikkiin, mutta kun kaveri olisi alkanut leikkimään, Hipulle tuli pupu pöksyyn ja se piiloutui jalkoihini.
Olisi siellä ollut pienempääkin leikkikaveria, mutta eihän Hippu sen kanssa halunnut leikkiä... Niin perus Hippu -.-...

Mutta tuollaiset treenit. Onko näitä kiva lukea? Haluaisitteko lisää tällaisia?

ELÄIMET: koiraihmiset hoi! Onko tuttu tunne?

Moi!
Jos yhden asian olen tämän 14 vuotisen koiraelämäni aikana oppinut niin sen, että jos on kerran koirahullu, niin on aina koirahullu.
Lisäksi minulla on koko ajan päällä vakavampaakin vakavampi koirakuume.
Tuttu tunne? Löytyykö ruudun siltä puolen kohtalotovereita?
Tällä kertaa koirakuume on noussut niin pahaksi, että kaikkialla missä vain näkyy koira saa minut suunnattoman "äiti minä tahtoo koiran" -reaktion valtaan. Tai itseasiassa tämä reaktio tulee jos koira edustaa tätä havittelemaani rotua: kääpiöpinseriä.
Joo, meillä on kääpiöpinseri ja kyllä, se on lähes minun omani, mutta ei se ole sama asia. Ei tietenkään ole. Hippu on lellitelty vanhus. Oppinut jo kaikki vanhan ketun oikut. Haluan pennun. Haluan rajojansa kokeilevan penikan. Haluan kokea sen mutkkuiän, niin rasittava kuin se onkin. Haluan pennun vaikka se tarkoittaakin sitä, että huonekalut, vaatteet, matot, lattiat, rahat ja kaikkien lähellä olevien elollisten hermot kärsivät.
Olen tietoinen kaikesta pentujen tuomasta vaivasta, olenhan seurannut kolmen täysin erilaisen pennun taivalta täysikasvuiseksi (ja täysipäiseksi) kunnon koirakansalaiseksi.
Ja avusta ei varmasti ole pulaa. Täällähän on kaksi maailman parasta aikuista koiraa opettamassa pennulle koiramaailman tapoja, kylälle pääse sosiaallistamaan pentua, ympärilläni on sankoin joukoin kokeneita koiraihmisiä (ja sitäkin enemmän ihmisiä, jotka varmasti haluavata tehdä parhaansa minun ja pennun suhteen) ja ainahan on internet, televisio ja kirjasto, joista voi tarpeen tullen hakea tietoja. Sikälimikäli niitä ei omasta takaa löydy.
Olen menossakin lainaamaan kirjastosta jonkun koiranpennun kasvatusoppaan, koska minä aion säästää kääpiöpinserin pentuun. Ja tällä kertaa olen tosissani (haistan jo melkein koiranpennun<3).

Nää on niit juttui mitkä ei selittämäl ratkee...

Moi!
Mulla on ollut jo jotain puolitoista kuukautta sellainen jollain tasolla tyhjä olo...
Olen kyllä tosi onnellinen, olen jopa saavuttanut pitkästä aikaa niitä tunteita, kun posket ja maha on kipeät nauramisesta ja menee vain oikeasti yli, hyvällä tavalla yli, koska on niin hauskaa.
Mutta koko ajan siellä taustalla, sen aidoimmankin onnenhetken taustalla, roikkuu sellainen ahdistunut ja surullinen olo. Kuin musta pilvi joka pelottelee aurinkoista piknikkiä.
Niin ja kyllä tulee välillä niitäkin, että menee pahasti yli. Erittäin huonolla tavalla...
Mutta niin. En osaa enää siis olla täysin vapaasti onnellinen. Rento.
Tai siis tänään kävin kirjastossa, lainasin muutaman kirjan ja aloin kotona lukemaan yhtä niistä. Sinä aikana kun luin sitä kirjaa, olin aidosti rentoutunut ja tyytyväinen (tai olenhan minä periaatteessa koko ajan tyytyväinen, jollain tasolla), mutta heti kun laitoin kirjan sivuun, heräsin todellisuuteen ja taas se musta pilvi leijaili ylleni...
Tätä tunnetta on vaikea kuvailla. Se on sellainen kylmyys tuolla sisällä. Se ja sen ajattelu vie paljon voimia ja keskittymistä kaikelta muulta. Ajatuksiin vaipuminen on lisääntynyt. Kuulen jälkeenpäin kun Petra kertoo jotain juttua. En ole ikinä ennen kuullutkaan sitä, mutta neiti on tietääkseen kertonut sen minulle aiemmin. Käyn siis "automaattitoiminnolla" keskusteluja läpi. Vastailuni on kuulemma silloin luokkaa "joo", "mmm...", "kai", "ehkä", "en mä tie" jne.
Kai Petra on jollain tasolla jo tottunut siihen ja kestää sitä, tai ainakin esittää todella hyvin kestävänsä. Kiitos<3.
Sitten. Tuntuu välillä kuin pienikin vastoinkäyminen heittäisi minut syvimpään kuoppaan. Jos joku juttu peruuntuu, esimerkiksi unohdin agilityn tältä viikolta, otan sen todella raskaasti. Liian raskaasti. Ylidramatisoin.
Mutta vastapainoksi onnistumiset eivät aina nosta yhtä paljon mielialaa kuin vastoinkäymiset laskevat sitä. Sekin kuluttaa ihmistä.
Mutta niinhän se on. Ei elämästä selviä hengissä. Ja jos jokin on varmaa niin epävarmuus.
Mutta koitan kuitenkin elää täysillä<3. Vinkkejä hetkessä elämisen saavuttamiseen?

Leikkimökissä ja mökillä

Heippa!

Tuossa viime viikolla Petra tuli meille ihan extempore yökyläilemään. Ja kuinka ollakaan, nukuimme leikkimökissä ne kaksi yötä mitä neiti meillä asusteli.

Meillä oli hauskaa, ainakin minun mielestäni. Nauroimme, juttelimme, söimme, kuvailimme ja nauroimme vähän lisää. Tällaisia hetkiä minä tarvitsen. Voi heittää aivot narikkaan ja mennä täysiä. Tehdä mitä huvittaa, juosta metsässä vaikka paljain varpain. Vaihtaa asua joka hetki ja laittautua. Vain jotta voisi mennä metsään sekoilemaan kaverin ja kameran kanssa.

Ja tarvitsen myös sitä, että illalla saa valvoa myöhään ja käpertyä oma koira kainalossa unten maille. 

Vaikka se myöhään valvominen tarkoittaisikin sitä, että aamulla on kamala olo. 

Ja vaikka se kylmässä leikkimökissä nukkuminen tarkoittaisikin sitä, että herää kolmen aikaan yöllä aivan tajuttomaan kylmyyteen, on se sen arvoista. Sitä paitsi, minullahan on kaksi lämpöpatteria, jotka voi napata kainaloon (tunnetaan myös nimillä Hippu ja Skidi). Ja kaikkein tärkeintä; voi edes hetkeksi sysätä kaikki ajatukset johonkin nurkkaan.

-----

Noh, kävimme myös tuossa jokin viikonloppu ihan pyöräretkelläkin. Siitä kerronkin teille kuvien ja kuvatekstien muodossa.

 Pysähdyttiin tuollaiselle kauniille metsätielle ja sieltä löytyi tuollainen ihan hiiiirmuisen suuri puu. se oli oikeasti iso!

Mökki<3

Majoituimme siis n. 20 poljetun kilometrin jälkeen Petran mummin mökille. Oli muuten symppis paikka<3

Kyllähän meidän oli sitten myös molempina iltoina pakko paistaa lettuja :D!

Ja sitten alkoi yö. Sumu hiipi pellolta järvelle ja ne maisemta oli oikeasti ihanat. Me kalastettiin keskellä yötä. Ei silloin saatu muistaakseni kalaa, mutta kyllä me muuten saatiin vaikka miten monta kalaotusta. Muutama ahvenkin päätyi pannulle. Mutta siis tuohon maisemaan palatakseni, rakastuin siihen, sumuun, viileään kesäyöhön ja öiseen pystyssä kukkumiseen pihalla. Fiilistelyyn. Ja sitten siihen kun juostiin kamalaa kyytiälämpöiseen mökkiin <3. Ihanaa tämä kesäelämä ^_^!
 

 Ja hullaannuttiin myös pelaamaan pullonpyöritystä. Kyllä vain, siinä oli todella paljon järkeä: kaksi väsynyttä tyttöä pelaa keskellä yötä pullonpyöritystä. No mutta anyway, Petra sai tehtäväkseen punoa minulle järvikortteesta taideteoksen. Tuo on kuulemma jokin kalantappoväline. Oli siinä myös kuulemma kirjailu swahiliksi, mutta ei siitä sen enempää x)...

Kaiken kaikkiaan mahtava mökkireissu. Skidikin tykkäsi.

Pari uutta sivua valmiina!

Kissat ja Koirat. Käykää ihmeessä vilkaisemassa ja palautetta! Onko paremmat kuin aiempi Eläimet-sivu? :D
Ehkä teen jossain vaiheessa myös Hevoset-sivun. Se on nyt suunnittelun alla...

40 päivän kuvahaaste... It's over!

Hei!
Se 40 päivän kuvahaaste... Mä en jaksa :/. Luovutan, eli ei tulossa niitä postauksia enää! :D
Sen kunniaksi Pesosen "selfie" :'D....

(ELÄIMET:)Kuvailua

Moi!
Mun piti tulla tekemään teille hieno iso postaus. Ja jopa toinen osa tuosta koirien treenaus -"sarjasta". Mutta kun mä muokkailin noita kuvia, niin jotenkin vain väsähdin... Joten tässä teille tämän päivän kuvailun saldo (juhannusruusuista tuli paljon kuvia :'D).

Juhannusruusuista tulikin mieleen, että pianhan on juhannus! Onko teillä jotain suunnitelmia :)? Itsellä ei ole muuta, kuin ehkä "joudun" koiravahdiksi (lue: kinusin koiravahdin paikkaa) Pablolle ja Öykylle, jos sisko tuo ne kotiin. Toivotaan <3!

Arvauksia?

Otin taas vähän jonkinmoista "rakennekuvaa" noista otuksista. Minusta Hipun maha on kyllä hieman pienentynyt. Oletteko samaa mieltä?

18.5.-14

Tänään eli 14.6.-14

Tai en tiedä. Nyt kun niitä tuossa vertaa, niin ei se kyllä paljoa ole kutistunut...
Mitenkäs Skidin maha?

18.5.-14

14.6.-14

No ei se kai ainakaan lihonut ole (toivottavasti)! Olen pitänyt noilla myös jonkinlaista "vaakapäiväkirjaa", eli punnitsen ne kuukausittain ja katson mitä on tapahtunut ja kuinka paljon. Viime punnitus oli 24.5 eli kymmenen päivän päästä. Silloin varmaan postaan siitä jotain :D!

Lisää juhannusruusuja...

Kävin muuten tuossa jokin päivä shoppailemassakin. Mukaan tarttui kaksi paitaa, molemmat alennuksista. Niistä postausta myohemmin.
Niin juu ja ne pyöräretkipostaukset sun muutkin pitäisi tehdä...
No huomenna on aikaa :D!

Nää on kaikki niin samantyylisiä... Koittakaa kestää jooko <3!

Ps. Onko teillä kesätöitä? Jos on niin mitä?

ELÄIMET: Koirien treenauksesta osa 1

Hei!
Nyt alan vähän jutustelemaan teille meidän koirien "treenauksesta" ja "koulutuksesta" jos niitä voi edes noilla nimikkeillä kutsua :D.
aloitetaan siitä, mistä kaikki alkaa, eli alusta. Äitihän on ollut pitkään koirapiireissä mukana, on kierrellyt näyttelyitä ja mennyt agilitya jo edesmenneiden koirien kanssa. Mainitaan nyt vaikka, että äiti on muistaakseni joskus jotain sanonut, että Kati pärjäsi näyttelyissä aika tosi hyvin. Seitsemisen vuotta sitten kun sisko sai ensimmäisen koiran (eli Hipun) alkoi hänkin kiinnostumaan koirapiireistä. Hipun kanssa hän kokeili muistaakseni tokoa, agilitya ja rallitokoa eli rally-tokoa.

 ^Hippu the tottis- & agikoira :D


Kuitenkin palveluskoirapuoli rupesi kiinnostamaan enemmän ja sitten sisko hankkikin Pablon ja myöhemmin Öykkärin. Mutta tuo palveluskoirajuttu ei liity minuun mitenkään, joten en nyt siitä puhu.

Pablo<3

Mistä sitten minun koiraharrastus sai alkunsa? Jo aiemmin mainittu Kati oli suuri vaikuttaja. Roikuin äidin mukana agitreeneissä ja sain todistaa milloin kauhunhetkiä kun, jo kuitenkin vanha koira, Kati putosi puomilta ja milloin ilon hetkiä onnistuneen suorituksen jälkeen.
Ja kotona tietysti koulutin innoissani jo puolisokealle ja -kuurolle koiralle temppuja. Nellikin kyllä tuli meille, mutta eihän se ollut kiva, kun se oli iso ja kömpelö hosuli eikä se halunnut tehdä temppuja niin kuin Maailmanparasnallekorvakati<3. Mutta kuten mainitsin, Kati oli jo tuolloin vanha ja sen oli aika jatkaa matkaa pilviniityille.
Minä sitten jäin tänne maan päälle Nellin kanssa ja mietin että mitäs nyt. Kyllä minä Nellillekin onnistuin muistaakseni istu, maahan ja tassu opettamaan, mutta ei nuo skotlanninhirvikoirat vinttikoirina niin kovin miellyttämisenhaluisia ole, joten ei siitä Nepan koulutuksesta mitään tullut :D!
Niin siis sisko sai Hipun ja rupesi sen kanssa kaikkea touhuamaan. Minulla sen sijaan katin lopetuksen jälkeen koulutusinto oli vähän laantunut, mutta haaveilin kuitenkin omasta koirasta, kun kateellisena katselin sivusta Annikan ja pienen Hipun välistä suhdetta.
No kyllähän minä Skidin sitten sainkin kun Annikalla oli menossa jo toinen koira, Pablo.

Voi kun Hän oli söpö penikka<3

Ja taas syttyi koulutusinto, tosin erittäin minimaallisesti.

Skidin toinen kesä meillä <3. Kyllä aika kuluu... Nythän on jo Skidin neljäs kesä meillä :-o!

Niin varmaan... MÄ on Queen nyt! (huomatkaa nykyistä huomattavasti parempi vatsalinja!)

Siinä vähän koirailuhistoriaa, seuraavaksi kerronkin sitten vähän Skidin ja minun koulutuksen alkumetreistä (jos muistan mitään neljän vuoden takaa).

Päivä 37: kuva suosikkihedelmästäni

Minun on vaikea valita lempparia, mutta mm. tuore ananas on hyvää :3. en välitä enää niin kovasti niistä purkkiananaksista, mutta tuore menee!
Lisäksi tykkään luumuista, mandariineista, appelsiineista, viinirypäleistä, päärynöistä, kiiveistä ja listaa voisi vielä jatkaa :-D!
Etsin myös koko ajan uusia tuttavuuksia. Olen halunnut pitkän aikaa maistaa mm. granaattiomenaa ja passionhedelmää.
Kuivatuista hedelmistä rakastan mm. ananasta ja päärynää.
Kun noita suosikkeja tuntuu olevan paljon, niin laitetaan sitten tällainen värikäs kuva hedelmistä (ja marjoista) ^_^.

weheartit.com

Päivä 35: kuva perheestäni

OHOPS! Hyppäsin vahingossa yli, mutta ei se haittaa :'D! En nimittäin usko, että he haluavat blogiini. Lisäksi koko perhe on nykyään harvoin koolla, koska molemmat siskoni ovat muuttaneet pois, joten hyppään yli...

Huippu löytö&tulevaisuutta

Ihan ensiksi haluan antaa teille todella hyvän blogivinkin. Olen nimittäin löytänyt ihanan blogin! En tunne kirjoittajaa, mutta vaikuttaa mahtavalta tyypiltä. Käykää edes kurkkaamassa ;) :
if you have hope, you have everything.

Sitten. Olen jo pitkään halunnut tulla tänne kirjoittamaan monista asioista. Listaan tähän nyt ne, jotta ensinnäkin muistan ne, ja jotta te tiedätte mitä on tulossa :).

1. Aion kirjoittaa haaveilusta. Siitä kuinka olen tajunnut, että haaveilen oikeasti todella paljon ja sen takia en kuule puoliakaan frendejen jutuista :D!

2. Haluan tehdä pari postausta koirien treenauksesta. Ensimmäinen varmaan tokosta ja toinen agista tai sitten ensimmäinen Hipun ja toinen Skidin treenauksesta, motivointikeinoista ja hauskuuden ylläpidosta. Tai sitten pidän niille muutaman päivän ajan treenipäiväkirjaa ja teen jonkinnäköiset "koostepostaukset" siitä. Pakko muuten mainita, että on tullut huomattua ihan pienimmätkin erot Skidissä ja Hipussa. Ei sillä, ettenkö olisi aikaisemminkin havainnut eroja, mutta nyt löydän niistä (tai ainakin se tuntuu siltä) pienimmätkin eroavaisuudet. Mutta niistä siis myöhemmin lisää.

3. Tuolla on muutamakin luonnos, joka pitäisi viimeistellä ja julkaista...

4. Tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan 1.Petran ja minun viime viikonlopun pyöräretkestä ja 2. Siitä viimeisimmästä leikkimökissä yöpymisestä.

5. Savonlinnaankin päin olen matkustamassa tässä kesän aikana pariinkin otteeseen ja niistä sitten postaukset ajallaan.


Eli ainakin tuollaisia postauksia voitte odotella :). Ja muistakaa! Olen haaveilija, ja minut sekä haaveiluni tuntien, postaus voi hypätä koiran koulutuksesta auringon ottoon. Eli siis aihe voi hyppiä rajustikin postauksen sisällä.
Nyt, menkää nauttimaan kesästä, minä välttelen pahemmin kipeäksi tulemista :)!

Päivä 36: kuva jostain, mitä odotan paljon

Enää en odota oikein mitään paljon.
Ehkä Savonlinnan reissua korkeintaan...
Joten hmm... Ei kuvaa tällä erää.

Päivä 34: kuva koiristani

Ei mitään parhaimpia, mutta menköön...<3