Kärsin tällä hetkellä erittäin kovasta päänsärystä ja sitäkin kovemmasta inspiraationpuutteesta.
Tai no, inspiraatiota kyllä löytyy, mutta kuten jo aiemmin olen saattanut mainita, en yksinkertaisesti osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.
Ajattelin kuitenkin vaihteeksi vähän kuulumisia kertoilla.
Alotetaanpa noista eläimistä. Agilitytreenit ovat menneet ihan mukavasti. Olen pitänyt siellä Hippua mukana ja kääpiökokoisella pinserieläimellä on ollut ihan hirmuisen iso into tehdä asioita. Ja jopa ohjaaja osaa asetella jalkansa koiran tahtiin sopivaksi. Saa sitten nähdä mitä siitäkin tulee kun raahaan vaihteeksi Skidin treeneihin. Sillä kun nyt on ollut kiva tauko tuosta agilitymaailmasta leikkauksen ja juoksujen takia.
Leikkauksesta puheen ollen, koira on toipunut siitä mahtavasti. Enää ongelmana on kutina masussa ja se välillä ärsyttää Skidiä aika suunnattoman paljon. Tuskin se maha nyt koko ajan kutisee, mutta kyllä tuo sitä välillä rapsuttelee.
Olen aika todella huojentunut, että nyt napatyrä on tuon koiran kohdalla historiaa.
Olen todennut että Skidi on armoton säheltäjä. Milloin se juoksentelee tuoleja tai seiniä päin (oikeasti se siis vain säheltää niin paljon ettei ehdi huomata mahdollisia esteitä kulureitillä) ja milloin se kiipeilee aika pelottavissa paikoissa, jos ei vahdi koiran liikkeitä.
Olen myös todennut että kaikkine "vikoineen" tuo chihuotus on ihan maailman paras. Moni ei varmaan ole kanssani samaa mieltä, mutta ainakin juuri tähän elämäntilanteeseen Skidi on just perfect dog! Ja taas on mieleen päässyt hiipimään, että mitä jos se seuraavakin koira on chihuahua..? Ainakin kadulla jos vastaan kävelee chihu, olen aivan ihastuksissani (vaikka eiväthän ne vastaankävelevät ole läheskään yhtä kauniita kuin tuo minun oma otukseni ;)).
Mutta jos se riittäisi Skidin ylistämisestä?
Ollaan käyty myös Inkeriä katsomassa Petran kanssa käytännössä aina kun ollaan ehditty ja kyllä se tammamammakin vain on yksi parhaimmista <3. Omalla Inkerimäisellä tavallaan välillä raivostuttava, hetkittäin aasia muistuttava otus, joka kuitenkin on niiiiin kaunis ja mukava luonteinen hevonen.
Ollaan opetettu Inkerille mm. kummarruksen alkeita ja koni yllätti hoitajansa älykkyydellään. Tai siis kyllähän me olemme tienneet, että Inkeri on viisas, mutta että noin viisas! Lisää syitä miksi tuo eläin vain on ihana.
Niin ja mites sitten minun kuulumiseni?
Käyn koko ajan eräänlaista taistoa pääni sisällä. Olen alkanut ajattelemaan asioita todella paljon, mutta mitä enemmän löydän uusia näkökulmia asioihin, sitä suuremmaksi sota päässäni kasvaa...
"Haluan antaa monta mahdollisuutta,
sydämeni huutaa sellaista.
Mutta mieleni rakastaa katkeruutta,
en oikein kestä sellaista suhdetta.
Ei kukaan halua olla taistelukenttä"
Siihen varmaan myös liittyy tuo mainitsemani inspiraationpuute. Tai ei inspiraatinpuute, mutta ainakin bloggaustauko selittyy tuolla. En vain löydä "punaista lankaa" ajatuksissani, joten en saa mitään järkevää tekstiä tänne blogiinkaan.
Koulu on alkanut mielestäni ihan mukavasti. Vielä on vältytty kamalalilta noloiluilta ynnä muulta sellaiselta (*kopkop*) ;D. Huomenna meillä on historian koe. Yhdysvaltojen pörssiromahdusta (?), maailmansotia, Hitlerin, Stalinin ja Mussolinin aikoja ja sen sellaista.
Tällaista minulle, Skidille, Hipulle ja Inkerille kuuluu. Mites teillä menee :)?
