Tuhannen raja rikottu (päivitin puuttuvia palasia)

Hei! Sivunkatseluita on vihdoinkin yli tuhat!
Sen kunniaksi tutustutan teidät tarkemmin yhteen lemmikkiin. Tällä kerta se on... Skidi!


Niin. Skidi. Mitä tiedämmekään tuosta pikku-jätti-chihuahuasta.

Perustietoja Skidistä:
Koko nimi: Lähdesaran Lumikide
Kutsumanimet: Skippo, Skidi ja monia muita.
Syntynyt: 18.10.2008
Sukupuoli: narttu
Kavereita: mm. Hippu ja Minni
Omistaja: minä
Ulkonäkö; Ylikasvuinen chihu. Papereissa muistaakseni lukee väriksi punainen valkoisin merkein (vai valkoinen punaisin merkein) eli ruskea valkoinen.
Luonne: Neiti osaa olla hankala, mutta myös ihana!
Muuta: Skippo kärsii matkapahoinvoinnista, tosin nykyään hän sietää n. puolitoista tuntia kestävän matkan oksentamatta. ainakin jos hän saa olla sylissä tai jaloissa. kuljetuskoppa saattaakin olla ihan eri asia. Myöskään pysähdyksiä ei kannata kamalasti tehdä, sillä silloin Skidi oksentaa.
Skidi on myös ylikasvuinen, mutta silti kuulee ihmisiltä, jotka eivät itse omista chihua kommentteja tähän tapaan: 'Vai että ylikasvuinen?' tai 'No tuohan on pienempi kuin meidän kissa!' tms. Rodun omistajat kyllä huomaavat "liikakasvun" sieltä suunnalta tulee tälläisiä kommentteja: 'No onhan tuo kyllä isompi kuin meidän chihu' tai 'Onko tämä ylikasvuinen? (vastaan: on) Jaa, niin minä ajattelinkin:-)' tms.

Niin Skidi on hieman ylikasvuinen ja totesin sen Savonlinnassa, missä Skidi tutustui erääseen chihuahuaherraan. Skidi oli n. puolet pidempi (meidän minimäyris:'D) ja korkeuttakin hieman enemmän oli. Mutta ei sitä huomaa ennenkuin tapaa toisen chihun kun Hippu on kuitenkin Skidiä hieman isompi.

Hippu vas. ja Skidi oik.

Ja tässä toisin päin:-).

Hippuhan on kääpiöpinserineiti, josta on muokkautunut nykyään ainoana toisena koirana Skidin paras ystävä (parhaimmillaan meillä on ollut samaan aikaan viisi koiraa).
Mutta siis aloitetaan alusta, eli siitä kun Skidi tuli meille.
Alunperin ihastuin rotuun kun kävimme hakemassa Hipun. Kasvattajalla oli myös tällöin yksi kantava chihu narttu ja se hakeutui minun syliini turvaan muilta koirilta. Kun siinä sitten silittelin pientä lämpöistä olentoa sanoin "ihana, mä haluun äiti chihun".

Siitä käytiin sitten pitkä keskustelu että 'olet liian nuori' jne.
Halusin kuitenkin oikein kovasti koiran ja selailin koirakirjoja ja kadehdin siskoa, jolla oli pieni ihana kenkiä jäystävä kääpiöpinseripentu.
Jossain vaiheessa halusin isomman koiran. Toivoin jopa tanskandoggia. Johtuiko se siitä että meillä oli ihana iso Nellirouva? Vai siitä että sisko sai hollanninpaimenkoiran? En tiedä. Joka tapauksessa halusin sittenkin isomman koiran kuin chihuahuan. Muistan että kaikista viimeisimmäksi toivoin pinseriä ja äiti jopa soitti kasvattajalle, mutta koska sieltä sanottiin että ne voivat olla agressivisia saman sukupuolen edustajia kohtaan, jos talossa on sekä uroksia että narttuja ja meillähän oli tällöin yksi uros ja kaksi narttua, joten se unelma päättyi siihen.

Ou nou! Mut meinattiin korvata hipun luppakorvaisella jättigloonilla!

Niin. Sitten eräänä päivänä äiti sai sen puhelun. Hipun kasvattaja (joka siis kasvatti myös chihuja) kertoi, että heillä olisi eräs "ylimääräinen" neiti. Skippo kuulemma oli melkoisen dominoiva chihujen keskellä (on se sitä vieläkin) joten niinpä pikku(jätti)neiti muutti meille koeajan jälkeen. Kun Skidi tutustui koiriimme, mielipiteet olivat selviä jokaiselle: Skidin mielestä Hippu oli kiva, Nelli menetteli, mutta Pablo oli aivan karsea.
Skidi sitten asusteli meillä ja sehän on tietynlainen sijoituskoira, joten niinpä se kohta palasikin hoitamaan pentuetta, johon sisältyikin vain yksi urospentu (kuten pienille koirille on yleistä). Pentu jouduttiin tosin leikkaamaan ulos keisarileikkauksella, kuten Skidin toinenkin pentue jouduttiin aikoinaan.
Ehdimpä siinä myös käydä katsomassa pientä hurmuria, kunnes äidille tuli tyrmäävä soitto.
Poju, joksi pennun olin nimennyt oli jouduttu lopettamaan. Sillä oli synnynnäinen vika takajaloissa, eikä se olisi koskaan voinut kävellä kunnolla. Niinpä se oli päätetty lopettamaan (myöhemmin ajatellessani, se oli oikeudenmukaisin teko Pojua ajatellen). Kuullessani tämän toistin vain 'ei ei ei ei tämä voi olla totta. Ei.' ja lyyhistyin sohvan nurkkaan itkemään ajatellen 'eilen vielä näin sen kosketin sitä, se oli niin pienin ja nyt se on... poissa...'.
Samana iltana myös Skidi tuli takaisin. Se etsi pentuaan kaikkialta ja kun ei löytänyt tätä se masentui. Tuntui kuin sekin olisi tajunnut 'pieni pentuni on poissa'.
No kyllähän Skippo siitäkin toipui ja elämä jatkui.
Mutta sitten meille tuli kauhupentu Öykkäri. Koska Skidi ei pitänyt Pablostakaan oli selvää ettei Öykkiskään sopisi hienohelman elämään.
No, Skidin onneksi Pablo ja Öykkäri muuttivat siskon mukana pois ja rauha palautui.

Seuraava koettelemus oli kaikille raskas; rakkaan Nellimme lopetus. Skidi ei itse hänestä niin kamalasti välittänyt, mutta koska kaikki muut Hippu mukaan luettuna olivat apeita, Skidikin ihmetteli 'mitä pahaa on tapahtunut'.
Ja kun arki taas palautui, tajusi Skidikin ettei isoa koiraa enää ole vaan on vain Hippu ja Skidi.
Kyllä sen koiristakin huomaa miten joitain kavereitaan nekin jäävät kaipaamaan...

Skidillä on koon lisäksi myös luonnetta ja se on välillä hieman...hmm... Hankala joidenkin ihmisten kanssa, mutta kun sen sydämeen löytää tien (ja kun se kaivautuu sydämeesi) huomaa miten ihanan herttainen (ja söpöllä tavalla tyhmä) otus on kyseessä.
Skidi ei myöskään kovinkaan paljon tunnu pitävän uroksista, mutta kyllä se narttujen kanssa ystävystyy (varsinkin jos kyseinen hauva ei ole Skidin mielestä liian iso/riehakas/ahdisteleva).
Minni on hyvä esimerkki.

Ei enää esteitä?

Vaikkei Skidi ehkä loista älyllä, niin kyllä senkin kalloon sentään jotain uppoaa.
Skidi osaa tällä hetkellä:
Ryömi,pyöri,maahan,istu ja melkein sivulle.
Lisäksi se osaa (kuten aiemmin on todistettukin) myös hypätä...

...tosin vain sillon kun pikkuista huvittaa. Skidillä on myös toisenlaisia lahjoja, nimittäin unen lahjoja. Vaikka se onkin suurimman osan päivästä pirteä kuin peipponen, niin illalla yleensä n.21.30-22.30 se yksinkertaisesti väsähtää. Se ei siis vain kertakaikkisesti pysy enää hereillä vaan nukahtaa melkein seisaalleen.
Silloin tajuaa että 'pitäisikö tästä mennä nukkumaan'.
Niin. Koirilla on tietyt rytmit, Skidi on aamuvirkku ja Hippu... No Hippu on pikemminkin yöeläin.

 Villi. Unelias. Rasittava. Ihana. Söpö. Pehmoinen. Pieni. Iso. Persoonallinen. BDFF (=Best Dog Friend Forever). BFF. Kaunis. Höpsö...
Kaikki nämä kuvaavat Skidiä, eikä tässäkään ole tarpeeksi. Ei ole vain yhtä adjektiivia vaan on loputtomasti sanoja jotka kuvaavat minun pientä jättichihua!
Kiitos että olet olemassa, ihanuus!

(Pahoittelen että en räpsinyt neidistä uusia kuvia, vaan joudutte katsomaan näitä vanhoja:-(.
Seuraavassa tuhatpostauksessa tutustutaan Viiruun, Katiin ja Nelliin, koiriin jotka muuttivat elämääni.)