Hän on aito sika, tuo ihminen

Moikka!

Nyt täytyy kyllä myöntää että on tämä postailu muuttunut vähän turhan harvaksi.
Syy on yksinkertainen: ei ole inspiraatiota ja silloin kun sellainen löytyy en joko pääse koneen ääreen tai sitten en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Tai sitten tekstistä tulee kahden rivin mittainen tiivistelmä.
Mutta nyt kuitenkin olen löytänyt ihan omasta elämästäni inspiraatiota tähän. En nyt puhu itse siitä, mitä on tapahtunut, mutta tapahtumat antavat sellaista erittäin voimakasta energiaa tehdä tämä postaus, joka on kytenyt päässäni jo pitkään.
Nimittäin haluaisin puhua vähän ihmisistä ns. "yhtenä eläinlajina". Olen saattanut aikasemminkin tehdä tällaisen postauksen ja ainakin tämänkin postauksen "selkäranka" on tullut moneen kertaan esille, eli aihe on; ihminen on julmin laji.

Okei joo, onhan ihan tuolla eläinmaailmassakin jos jonkinmoista julmuutta havaittavissa, mutta samanlaisia piirteitä löydän mielestäni myös ihmisistä.
Ja se mikä erottaa eläinten ja ihmisten julmuuden on, että yleensä eläimet toimivat julmasti vain ja ainoastaan vaiston ja selviytymisen takia, toisin kuin ihminen saattaa tehdä julmuuksiaan ihan vaikka huvikseen.

Joskus joku myös saattaa yksinkertaisesti tyhmyyttään tehdä toiselle jotain ilkeää.
Mietin oikeasti kovasti, että kumpi on pahempaa, aiheuttaa toiselle vakavia fyysisiä vai yhtälailla vakavia henkisiä vammoja? Enkä todellakaan löydä vastausta.
Ensimmäiseksi kun puhutaan toisen satuttamista fyysisesti ja/tai henkisesti, rupean ajattelemaan koulukiusaamista. Siinäpä vasta hassun hauska piirre ihmisissä; jonkun "vahvemman" on aina pakko kiusata jotain "heikompaa".
Ne ihmiset joita on oikeasti kiusattu pahasti ja jotka ovat selvinneet siitä, respect.
Ja sinä kiusaaja, jonka uhri on saattanut pahimmillaan tehdä itsemurhan, toivottavasti olet oppinut jotain etkä enää satuta ketään niin pahasti kuin häntä satutit.
Ja te jotka kiusaatte. Miksi? Tiedättekö te mitä seurauksia teoillanne voi olla?
Ja te jotka kärsitte kiusaamisesta, tsemppiä.
Yleensä puhutaan että kiusaaja itse potee henkistä pahaa oloa tms. Ja on kovin ikävää, että sellainen purkautuu tuollaisena käytöksenä... Toivottavasti kiusaaminen saadaan joskus kuriin ja ongelmiin tartutaan heti eikä vasta kun joku on (melkein) kuollut.
Toisaalta, ymmärrän, että on hyvin vaikeaa puuttua kiusaamiseen, koska kiusattu saattaa olla hyvin peloissaan tai tilanne voi muutenkin olla epäselvä. Tai pahimmillaan auttaja ei uskalla auttaa, koska pelkää itse liikaa (esim. toinen oppilas ei saata uskaltaa kertoa opettajalle kiusaamisesta, vaikka näkee sen selvästi). Niin ja olenpa kuullut sellaistakin, että joskus kiusaamiseen ei edes yritetä puuttua (toivottavasti en ole oikeassa?).
Joskus olen saattanut itsekin sortua koulukiusaamiseen. Anteeksi kovasti jos toimintani on satuttanut jotakuta.

"Kädet pelkkää tahraa

Jokaiselle on oma nimensä

Kun mä katson peiliin

Toivon etten se olisi minä

Sillä minun piti olla parempi

Olla muuta kuin ne joita vihasin

Sillä minä luulin että oisin enemmän

Oisin enemmän kuin mihin minä yletän"

Apulanta-Hippo

Mutta kiusaaminen on vasta yksi ihmisen monista julmuuksista.
Seuraavaksi tulee mieleen sodat. Se vasta raakaa ja julmaa touhua onkin. Ja aina sen jälkeen niin voittajat, kuin häviäjätkin (varsinkin varmasti häviäjät) kokevat vahvan surun tunteen. Monen ihmisen läheinen on menettänyt henkensä sodassa ja mikä onkaan motiivi tälle kaikelle?
Voiko olla mahdollista että ihmiset osaisivat elää sovussa?

"Pahempi toistaan kumpikin on ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan

Sokeena toistaa, lausetta samaa

Kuinka ne on tässä oikeessa?

Rumempi toistaan, kumpikin teko

Eikä niitä tekemättömiksi saa

Eikä ne huomaa, kumpikin on vain pahempi toistaan"

Apulanta-Pahempi toistaan

Tottakai näihin julmuuksiin pitää muistaa lisätä se julmuus mitä eläimille tehdään. Sirkukset, jotkin eläintarhat, tuontantoeläinten painajaiset, pentutehtailu, rodeot, härkätaistelut ja yleisesti kaiken maailman eläinrääkkäys. Miksi? Siksikö, että eläin on "alempiarvoinen" kuin ihminen? Siksikö, että ne ovat "vain ruokaa"? Siksikö että "näin vain voi tehdä"? Siksikö että "tämä on viihdyttävää"? Mielestäni nuo edellämainitut eivät ole kunnon syitä kohdella mitään tai ketään niin kamalasti. Eläinten kärsimystä voi verrata vaikkapa pitkäaikaissairaudesta kärsivään tai esim. koulukiusattuun; Kuolema voi tuntua pelastukselta, mutta sitä ennen on joutunut kärsimään turhaan ja liian kauan.

"Jos sä tahdot, sä tahdot pahaa

Sehän tässä on koko ajan selvää

Minä tiedän sen ainakin

Vääryyttä p**kele

Ei tehty niinkuin tahdon

Itkettiin, raivottiin, tuomittiin kuolemaan, se taas"

Apulanta-Vääryyttä!!1!

Ja surullisinta kaikessa on se, että koko ajan kun teemme pahaa about kaikelle, tuhoamme myös omaa kotiamme, planeettaamme. Olemmeko julmia siis myös itsellemme?

"Hei

Kaunista huomenta

Huolimatta kaikesta

Kuten oikeudesta

Taas ne pyhittää itsensä toistensa verellä ja kyynelillä

Joita riittää kyllä niin kauan kuin on tarvis

Riittääkö usko, riittääkö päiväksikään?

Säilyykö toivo elossa kauaa enää?

Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun

Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo"

Apulanta-Usko

Ps. Kaikille ketä häiritsi nämä Apulannan lyriikat tuolla välissä, pahoittelut.

Tai ei oikeastaan...