Olen siis tässä nyt pari päivää kahlaillut läpi noita postauksia ja poistellut sieltä ne "heikoimmat suoritukset". Tähän mennessä tunteina tuota 13-vuotiasta minääni kohtaan ovat nousseet viha ja aivan suunnaton häpeä...
Luin mm. postauksen siitä, kuinka valittelin "elämän ankeutta" ja päivittelin kuinka hirmuisen masentunut olenkaan. Oikeasti silloista minääni haittasi vain pari koulujuttua ja koirakuume...
Se aiheutti vihaa. Ajattelin, että "voi tyttö pieni, et tiedäkään mikä sinua odottaa, jos koirakuume lyö sinut noin pohjamutiin". Kun asiat eivät ole aina niin yksnikertaisia kuin pieni koulustressi, voi kuinpa siinä olisikin maailman murheet.
Toisena ajatuksena nousi kätevästi esiin se, kuinka ihminen haluaa aina vain enemmän. Itsekkyydellä ei ole rajaa. Otetaan nyt esimerkiksi juurikin tuo mainitsemani postaus. Tuolla 13-vuotiaalla Alisalla ei siis ollut elämässä muu vikana, ainakaan tuon postauksen perusteella, kuin se, että koulussa olisi kokeita ja yksi esitelmä ja että se iän ikuinen koirakuume vaivasi. Mutta siltikin, tuo 13-vuotias tyttö jaksoi valittaa siitä kuin maailman suurimpana ongelmana.
Sitä aina toivoo, ettei itse syyllistyisi itsekkyyteen, ahneuteen ja ylimielisyyteen, mutta ainakin nyt kun olen kelannut elämääni taaksepäin, ihan vain lähihistoriaan, huomaan itsessäni juurikin nuo piirteet, mitä ihmisissä niin kovasti inhoan.
"Kädet pelkkää tahraa, jokaisella on oma nimensä
Kun mä katson peiliin, toivon etten se olisi minä
Sillä minun piti olla parempi, olla muuta kuin ne joita vihasin
Sillä minä luulin että oisin enemmän, oisin enemmän kuin mihin minä yletän"
Ja sitten se, mitä niin kovasti häpeän noissa vanhoissa kirjoituksissa, on se, että hymiöt ja lyhenteet eivät jätä yhtäkään lausetta rauhaan...
Lause "ihquu et olin taas (:'D!!) shoppaas ja siis se oli niiiiiin sairast, et en saanukkaan sitä yht levyy, minkä oisin halunnu yms.. :'((( mut onneks sain koton mun lempi foodii jne. Se pelasti ees vähä mun pvää" voi olla ihan ookoo mm. tekstiviesteissä, mutta ei se blogiin kuulu.
No mutta, eikös se niin mene, että jos haluaa kehittyä jossain asiassa, täytyy katsoa "vanhoja suorituksia" ja ottaa opikseen.
Toivottavasti olen ottanut opikseni.
Mutta ei minulle onneksi pelkkiä negatiivisia asioita jäänyt mieleen noiden vanhojen postauksien läpi lukemisesta. Nimittäin nuo kirjoitukset nostattivat ihan äärettömän paljon muistoja pintaan. Niin hyviä kuin huonojakin, mutta joka tapauksessa, sain niistä irti paljon muistoja. Pystyin palaamaan tiettyyn hetkeen vain yhden lauseen avulla.
Vaikka olin tuolloin jossain määrin onnellisemman oloinen, ja vaikken ollut vielä joutunutkaan kokemaan sitä kaikkea mitä nyt sitten olen myöhemmin joutunut käymään läpi, niin siltikin olen jollain tasolla onnellinen, että tuo on nyt taaksejäänyttä elämää.
Ristiriitaista, sillä haluaisin toisaalta kelata aikaa taaksepäin, korjata pari juttua ja ns. "aloittaa alusta", mutta samalla en halua muuttaa yhtään mitään, sillä loppuen lopuksi, jos en olisi kokenut kaikkea sitä minkä olen kokenut ja jos en olisi tehnyt niitä virheitä mitä tein, en olisi nyt minä.
Jokainen päätös, jokainen sana, jokainen ajatus ja jokainen teko on muokannut ja muokkaa meistä ne keitä olemme, joten vaikka kuinka vihaisitte ja häpeisitte tekojanne, niin muistakaa, ilman niitä ette olisi juuri te.
Eipä tullut vieläkään niitä uusia kuvia ja kuulumisia, mutta tällaista pohdintaa sain aikaan.
Mutta ei minulle onneksi pelkkiä negatiivisia asioita jäänyt mieleen noiden vanhojen postauksien läpi lukemisesta. Nimittäin nuo kirjoitukset nostattivat ihan äärettömän paljon muistoja pintaan. Niin hyviä kuin huonojakin, mutta joka tapauksessa, sain niistä irti paljon muistoja. Pystyin palaamaan tiettyyn hetkeen vain yhden lauseen avulla.
Vaikka olin tuolloin jossain määrin onnellisemman oloinen, ja vaikken ollut vielä joutunutkaan kokemaan sitä kaikkea mitä nyt sitten olen myöhemmin joutunut käymään läpi, niin siltikin olen jollain tasolla onnellinen, että tuo on nyt taaksejäänyttä elämää.
Ristiriitaista, sillä haluaisin toisaalta kelata aikaa taaksepäin, korjata pari juttua ja ns. "aloittaa alusta", mutta samalla en halua muuttaa yhtään mitään, sillä loppuen lopuksi, jos en olisi kokenut kaikkea sitä minkä olen kokenut ja jos en olisi tehnyt niitä virheitä mitä tein, en olisi nyt minä.
Jokainen päätös, jokainen sana, jokainen ajatus ja jokainen teko on muokannut ja muokkaa meistä ne keitä olemme, joten vaikka kuinka vihaisitte ja häpeisitte tekojanne, niin muistakaa, ilman niitä ette olisi juuri te.
Eipä tullut vieläkään niitä uusia kuvia ja kuulumisia, mutta tällaista pohdintaa sain aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!