Otsikon sanoja taisi laulella Inkeri (laittakaa tämä biisi soimaan, jos ette tiedä sävelmää :-D) tuossa muutama päivä takaperin.
Lähdettiin nimittäin Petra, minä ja Inkeri pirteälle pakkaskävelylle. Inkeri oli aika pirtsakalla päällä. Rouva Hevoinen ei sitten lainkaan hyväksynyt paikallaan kökötystä tai maleksintaa ja joka puskassa tai metsikössä oli ainakin niitä kuuluisia hevosia syöviä vihreitä ukkoja, kiviä tms...
Kyllä se siis hallinnassa pysyi, sen verran kiltti Inkeri-tamma on, mutta se olisi vain halunnut koko ajan mennä sitä käynnistä asteen verran nopeampaa askellajia ja korvat pysyivät tarkasti eteenpäin suunnattuina hörössä :-D.
Kyllä Petra sitten sitä takaisin päin tullessa ravauttikin ja siitäkös Rouva piti :-).
Kuviakin räpsin, mutta lisään ne vasta huomenna (huomenna menemme nimittäin myös talviselle eväsretkelle ja nekin kuvat lisätään tomorrow :-)).
***
Todettuamme, että Inkeri ei ole mikään ihan laiskin eläkemummeli, päätimme juoksuttaa sitä tuossa pari päivää sitten.
Rouva Hevoinen sen arvolle ei tietenkään sopinut sekään ja Inkeri otti melkeinpä nokkiinsa moisesta juoksutuksesta (irtojuoksutimme sitä, joten hieman ajamistakin siihen sisältyi), mutta loppuen lopuksi kun pahimmasta alkuhämmennyksestä päästiin yli taisi koko kolmikko nauttia hommasta :-).
Oikeeseen kierrokseen Inkeri meni jopa ympyrän tapaista, mutta vasen oli vähän heikompi. Tai sitten Inkku alkoi jo kyllästyä :-D.
Anyway loppuun harjoittelimme vielä perus narussa seurausta :-D, tavoittelimme, että tammaliini olisi rento ja onnistuimme hyvin.
Kaikin puolin noista viimepäivien heppatouhuista on jäänyt hyvä maku suuhun :-).
Ja jos vaikka kävisi niin kamalasti, ettei Inkeri olisikaan ihana, niin ainakin siellä on aina yhtä hellyttäviä varsoja ja Pokker :-D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!