Hei!
Tuossa äskettäin ikkunasta katsottuani, silmiini osui Pellan hautakivi metsässämme, omalla eläinhautausmaallamme, ja "jouduin" taas muistojen valtaan.
Aloin miettiä Katia, Nelliä, Tuuliaa jne. ja tajusin, että aika on mennyt todella nopeasti.
Vasta hetki (=4 vuotta) sitten Skidi muutti meille. Vasta hetki (=yli 6 vuotta?) sitten istuin Katin vetämässä pulkassa. Vasta hetki (=pari vuotta?) sitten Annika haki minut Pablon kanssa kelkalla koulusta. Vasta hetki (= 3 vuotta?) sitten sain nähdä pienen Poju-ihmeen. Vasta hetki sitten nyt jo vuotiaat varsat olivat aivan piskuisia ja katselivat maailmaa emonsa suojista. Ja vasta hetki (=yli vuosi) sitten jouduin sanomaan hyvästit Nellille...
Niin. Aika kiitää ja tärkeintä on varmasti muistot, mutta siltikin, välillä olisi ihan mukavaa vain pysähtyä hetkeen ja hidastaa vauhtia.
Nauttikaa kaikesta teille tärkeästä, sillä pian se on jo poissa.
Ja ajan kiitämisestä puheen ollen, blogi täyttää kesällä vuoden. Täytyy alkaa jo etsiä, että minäs päivänä tämä harrastus alkoikaan. Onko teillä muuten ehdotuksia 1v-postaukselle?
Videota tjn. :D
VastaaPoistaÄäh, en mää viitti videoo tehä :-D
PoistaTai ehkä sun avustuksella korkeintaan jtn... ;-D