Voi kuinpa saisin asua siellä!

Heipparallaa!
Tänään lähdettiin Tampereelle hakemaan reppua minulle. Kyllä vain haluan kouluun repun, koska minulla on ikäviä niskakipu-kokemuksia olkalaukuista koululaukkuna (paul frank- laukkuni on ollut joskus koululaukkuni. Not good at all:-D).
Mutta joo, reppu löytyi aika mukavasti Stadiumista, 44.90€ maksoi *click* (luonnossa paljon kauniimpi;-D).
Mukaan tarttui myös polkupyörä (tämäkin luonnossa kauniimpi!), joka menee kevyesti sen meidän uuden hyndain (vau mun kirjotustaidot...) peräkonttiin puoliksi ja takapenkille toinen puoli!
Joo. Hyvillä mielin poikettiin myös sitten Prismassa hakemassa ruokaa ja karkkia+käytiin kahvilla ja kroisantilla. Nam!
Paluumatkalla bongasin kyltin "<--maisemakahvila", ja huomautin siitä isille, joka ajoi, ja niin menimme sitten kauniiseen 1905-vuoden kaksikerroksiseen taloon. se oli kunnostettu ja entisöity ja ai että miten kaunis kokonaisuus! Ja kun vielä maisemat siihen mukaan niin eihän sieltä olisi halunnut lähteä:').
Pakko kuitenkin oli, koska muuten ruuat olisivat pilaantuneet kuumassa autossa ja niimpä jäi 'unelmien taloni' taaksepäin.
Oikeasti. Ei sitä voi kuvailla. Se pitää itse kokea:-).

Kotona syötiin ja katselin vähän aikaa telkkaa kunnes lähdimme vadelmia pomimaan rahkaa varten. Pablo häkistä mukaan ja metsään!
Poiminnan jälkeen otin Pablon remmiin ja äiti hieman kasteli sitä, koska raukkaparka, melko vahvassa turkissaan, taisi olla aika kuumissaan.
Siinä sitten vaihdoin pojalle uuden veden häkkiin ja vähän käveltyttelin Pabloa ja palauttelin muistiin millaista onkaan hallita isoa koiraa, jonka oikeasti saa hallintaan, jos haluaa (miss u Nelli:'( ).
Sitten bongasin PK:n pihan päästä, laitoin Pablon häkkiin ja suuntasin kohti kissaa.
En oikeastaan 'tunne' PK:ta kovinkaan hyvin, vaikka se meillä onkin jo pitkään onkin asunut. Siinä 'tutustuin' hieman paremmin kattiin, rapsuttelin sitä ja kohensin hieman sen luottamusta itseeni. Lopuksi kiikutinkin kisun sylissä sisälle popsimaan muroja. se ei edes rimpuillut pihan päästä etuovellemme laisinkaan vaan velttoutui kuljetuksen ajaksi lähes täysin.
Luottamus ei toki ole vielä lähelläkään sitä tasoa joka minulla on mm. Skidiin tai Pesoseen/niillä minuun, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, eikö:-)?
Olisin räpsinyt ihan hirmuisesti kuvia tänne blogiinkin, mutta noiden molempien kameroiden patterit ovat päättäneet irtisanoutua juuri kivasti nyt...
Joten kuvia ei taida tulla ennenkuin saan noihin uudet patterit.
Skidi uinuu rauhassa pedillään, Hippu ei syystä tai toisesta uskalla tulla huoneeseeni ja kissat luultavasti norkoilevat (Pablon tavoin) auringossa. Joten rauhallista on ja minä meinaan nukahtaa koko ajan.
Moikka!