Seropi vai rotukoira? Ja jos roturakki, niin mikä niistä?

Moikka!
Olen miettinyt nyt viime aikoina ihan todella paljon kysymystä Minkä rotuinen on seuraava koirani? En ole enää lainkaan varma haluanko kääpiöpinseriä. Olen kyllä tiedostanut sen jossain määrin koko ajan, että niiltä löytyy vaikka mitä herkkyyksiä ja vikoja, mutta jotenkin olen ollut sokea niiden luonteen puolesta. Olen vain tuijotellut niiden upeaa ulkomuotoa.
Olen miettinyt, että olisi ihan todella siistiä ottaa toinen chihu. Nyt asia menee taas todella "noloksi", sillä hetki sitten vannoin kovaan ääneen, ettei minulle chihua enää ikinä.
Mutta miksi ei? Olen kiinnostunut siitä, miten paljon chihujen kanssa voi touhuta erilaisia asioita. Mihin niistä oikeasti on? Ei niillä varmaan esim. agilityssa kovin korkealle kilpailuissa pääse, mutta ei se estä niiden kanssa harrastamista.
Niillä on todellakin ihan hirmuinen ego ja ne ovat aika "hauraita" tavallaan, mutta kyllä sen egon saa pidettyä aisoissa, jos vain rajat pitää tarkkoina, niinkuin minkä tahansa muunkin koiran kanssa ja jos todellakin päätyisin ottamaan chihun, haluaisin siitä ehdottomasti tuollaisen ylikasvuisen apinan, niin kuin Skidi, koska ei tuokaan rikki ole mennyt.
Voisin nyt väitellä itseni kanssa vaikka kuinka paljon tuosta chihuahua vaihtoehdosta, sillä aina sinne jostain tulee takaisin se kääpiöpinseri ja sorrun katselemaan niiden kuvia ja pohtimaan ihan tosissaan, että onhan se aika mahtava harrastuskoira. Hipulla on tullut jostain takaisin into tehdä kaikkea ja ai vitsi mä tykkään noista sen mielyttämishalupuuskista. Ei se poista sitä, että sillä on esim. jonkinlaista ääniherkkyyttää tms., mutta onhan Hippu kuitenkin ihan arjessa toimiva koira ja muutenkin. Ei se pienestä hätkähdä. Aina.
Sitten olen tietysti miettinyt myös sitä iänikuista kysymystä, että mitäs jos otankin seropin? Ai vitsit miten ihanaa olisikaan löytää jokin superkiva pieni/keskikokoinen miksaus <3. Mutta siinä se isoin mutta onkin. Sellaisia täydellisiä yhdistelmiä kun ei ole ihan joka nurkan takana. Yleensä ainakin täällä meillä päin ne on jotain sakemanni/metsästyskoira risteytyksiä ja se ei ole todellakaan sellaista mitä minä etsin. Seuraavalla koirallani ei saisi olla mitkään supervahvat metsästysvietit, ei todellakaan. Ja jos se on iso koira, niin kyllä sillä voisi olla ihan mieluusti sellainen lössykkänössykkä-olen-kaikkien-kaveri -perusluonne. Tietysti tuohon "olen kaikkien kaveruuteen" voi ja pitää vaikuttaa aika todella paljon itse, mutta tajuutteko mitä yritän ajaa takaa?
Esim. irlanninsusikoirahan on aikalailla itse lempeys, sellainen ihana nallekarhuluppakorvanössykkä, mutta siitä ei ole oikein harrastuskoiraksi. Ei ainakaan agilityyn x). Mutta onhan se aivan ihana rotu, en kiistä sitä ikinä<3.
Joku kultainennoutaja olisi myös ihan sairaan superihku rotu, mutta niillä on ihan liikaa kaikkea perinnöllistä vikaa esim. lonkissa. Mutta vitsit mä rakastan sitäki rotuu<3. Ja kyllähän esim. kultsista saisi todella kivan harrastuskaverin moneen lajiin...

On ihan hirveää yrittää löytää itselleen kivaa rotua kun jokaisessa niistä tuntuu olevan jokin varjopuoli... Ja tämä pohtiminen johtaa vain entistä pahempaan koirakuumeeseen x)...