"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et on olemassa
surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois
On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:
Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan"
Tyhjentävä biisi. Se kertoo monesta asiasta ja jokainen tulkitsee sen tavallaan. Ihana kappale kuitenkin <3
Jollain tasolla se kertoo myös mun olotilasta. Tai ei oikeastaan. En tiedä...
Tai ei oikeastaan sekään :-D.
Niitä kuvaavia biisejä on paljon. Mikää niistä ei 100% kuvaa mua, mutta niissä kaikissa on olotilaani koskevia pikku palasia.
Nyt te kysytte; no millanen sun olotilas sitte on?
Siinäpä se. En tiedä. Olen sunnattoman iloinen, vapautunut ja kaikin puolin tyytyväinen elämään. Ainakin osaksi. Kuitenkin takaraivossa on koko ajan sellainen pieni kaihertava ääni, jonka takia en ole niin kovin iloinen, vapautunut tai tyytyväinen.
"Joskus tuntuu et on maailman onnekkain,
mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain.Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest,
mut samaan aikaan ootan et heräis painajaisesta."
Tällainen sekava kuulumispostausta jäljittelevä teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!