Inkeri

Heii!

Tänään oli iihana päivä.
Mentiin eilen Petran kanssa Petsun mummille ja tänään n. 12 lähettiin sieltä sitten tallille.
Yökyläily sujui hyvin ja ruoka melkein onnistui.
Melkein. Nimittäin mutakakku meni  pieleen. Elämäni eka (ja toivottavasti vika) kerta kun paistan mutakakusta ylikypsää-.-...
Mutta siis n. klo.12 isi tuli heittämään meidät tallille.
Ja siellä, portilla jo odottikin ihana hoitohevosemme, Inkeri.
Jos ette ole huomanneet, niin siis Inkerin "osasto" on vähän keskeneräinen (löytyy osiosta kaviokkaat) ja muutenkin tuo heppasivu vähän mullin mallin...
Mutta siis tänään asiaan tulee korjaus.

No joka tapauksessa. Inkerin harjattuamme (siinä meni kauan) lähdimme pyörimään hieman ulos.
Inkerihän on aikamoinen ihanuuspihanuus taluttaessa (ja muutenkin). Se on niin hauska, kun lähdetään niin tamma menee korvat pystyssä höristen ja pöristen taluttajan vierellä, se on siis valmis lähtemään ja melkoisen valpas, mutta se luottaa kuitenkin niin paljon ettei lähde, vaan kävelee nätisti vierellä. Korvat pystyssä, muttei vedä tms.
Niin käppäiltiin (joo, ja ravailtiin) eka pellolla & pienellä maastolenkillä, mutta matkalla takaisin tallille, päätimmekin vielä mennä eräälle toisellekin pellolle pyörimään.
Ravailua, peruuttelua, väistämistä ja paljon hirnuntaa ja hörisemistä.
Inkeriä rupesi vallan jo huolestuttamaan että onko lauma hänet vallan hyljännyt ja se oli kovin valmis palaamaan takaisin laumanjohtajan rooliin.
Ja kohta jo sitten veimmekin rouvan takaisin tarhaan.
Inkerin ns. "laumahan" on seuraavanlainen: viisi(kö?) tammaa ja niiden varsat. Vanhimpana Inkerillä on (totta kai) määräysvalta ja sen huomaa.
Seurailtiin vielä hetki niiden touhuja ja varsat ihmettelivät että mitä nuo nyt tuossa pällistelevät ja sitten Petran äiti jo hakikin meidät. Aivan liian nopeasti, jos minulta kysytään.

Sellaista. Anteeksi hieman sekalainen, mutta anyway:-D!