ELÄIMET: koiraihmiset hoi! Onko tuttu tunne?

Moi!
Jos yhden asian olen tämän 14 vuotisen koiraelämäni aikana oppinut niin sen, että jos on kerran koirahullu, niin on aina koirahullu.
Lisäksi minulla on koko ajan päällä vakavampaakin vakavampi koirakuume.
Tuttu tunne? Löytyykö ruudun siltä puolen kohtalotovereita?
Tällä kertaa koirakuume on noussut niin pahaksi, että kaikkialla missä vain näkyy koira saa minut suunnattoman "äiti minä tahtoo koiran" -reaktion valtaan. Tai itseasiassa tämä reaktio tulee jos koira edustaa tätä havittelemaani rotua: kääpiöpinseriä.
Joo, meillä on kääpiöpinseri ja kyllä, se on lähes minun omani, mutta ei se ole sama asia. Ei tietenkään ole. Hippu on lellitelty vanhus. Oppinut jo kaikki vanhan ketun oikut. Haluan pennun. Haluan rajojansa kokeilevan penikan. Haluan kokea sen mutkkuiän, niin rasittava kuin se onkin. Haluan pennun vaikka se tarkoittaakin sitä, että huonekalut, vaatteet, matot, lattiat, rahat ja kaikkien lähellä olevien elollisten hermot kärsivät.
Olen tietoinen kaikesta pentujen tuomasta vaivasta, olenhan seurannut kolmen täysin erilaisen pennun taivalta täysikasvuiseksi (ja täysipäiseksi) kunnon koirakansalaiseksi.
Ja avusta ei varmasti ole pulaa. Täällähän on kaksi maailman parasta aikuista koiraa opettamassa pennulle koiramaailman tapoja, kylälle pääse sosiaallistamaan pentua, ympärilläni on sankoin joukoin kokeneita koiraihmisiä (ja sitäkin enemmän ihmisiä, jotka varmasti haluavata tehdä parhaansa minun ja pennun suhteen) ja ainahan on internet, televisio ja kirjasto, joista voi tarpeen tullen hakea tietoja. Sikälimikäli niitä ei omasta takaa löydy.
Olen menossakin lainaamaan kirjastosta jonkun koiranpennun kasvatusoppaan, koska minä aion säästää kääpiöpinserin pentuun. Ja tällä kertaa olen tosissani (haistan jo melkein koiranpennun<3).