18.6.2014

Nää on niit juttui mitkä ei selittämäl ratkee...

Moi!
Mulla on ollut jo jotain puolitoista kuukautta sellainen jollain tasolla tyhjä olo...
Olen kyllä tosi onnellinen, olen jopa saavuttanut pitkästä aikaa niitä tunteita, kun posket ja maha on kipeät nauramisesta ja menee vain oikeasti yli, hyvällä tavalla yli, koska on niin hauskaa.
Mutta koko ajan siellä taustalla, sen aidoimmankin onnenhetken taustalla, roikkuu sellainen ahdistunut ja surullinen olo. Kuin musta pilvi joka pelottelee aurinkoista piknikkiä.
Niin ja kyllä tulee välillä niitäkin, että menee pahasti yli. Erittäin huonolla tavalla...
Mutta niin. En osaa enää siis olla täysin vapaasti onnellinen. Rento.
Tai siis tänään kävin kirjastossa, lainasin muutaman kirjan ja aloin kotona lukemaan yhtä niistä. Sinä aikana kun luin sitä kirjaa, olin aidosti rentoutunut ja tyytyväinen (tai olenhan minä periaatteessa koko ajan tyytyväinen, jollain tasolla), mutta heti kun laitoin kirjan sivuun, heräsin todellisuuteen ja taas se musta pilvi leijaili ylleni...
Tätä tunnetta on vaikea kuvailla. Se on sellainen kylmyys tuolla sisällä. Se ja sen ajattelu vie paljon voimia ja keskittymistä kaikelta muulta. Ajatuksiin vaipuminen on lisääntynyt. Kuulen jälkeenpäin kun Petra kertoo jotain juttua. En ole ikinä ennen kuullutkaan sitä, mutta neiti on tietääkseen kertonut sen minulle aiemmin. Käyn siis "automaattitoiminnolla" keskusteluja läpi. Vastailuni on kuulemma silloin luokkaa "joo", "mmm...", "kai", "ehkä", "en mä tie" jne.
Kai Petra on jollain tasolla jo tottunut siihen ja kestää sitä, tai ainakin esittää todella hyvin kestävänsä. Kiitos<3.
Sitten. Tuntuu välillä kuin pienikin vastoinkäyminen heittäisi minut syvimpään kuoppaan. Jos joku juttu peruuntuu, esimerkiksi unohdin agilityn tältä viikolta, otan sen todella raskaasti. Liian raskaasti. Ylidramatisoin.
Mutta vastapainoksi onnistumiset eivät aina nosta yhtä paljon mielialaa kuin vastoinkäymiset laskevat sitä. Sekin kuluttaa ihmistä.
Mutta niinhän se on. Ei elämästä selviä hengissä. Ja jos jokin on varmaa niin epävarmuus.
Mutta koitan kuitenkin elää täysillä<3. Vinkkejä hetkessä elämisen saavuttamiseen?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!

Kiitos kun kävit, jätithän jälkeesi kommentin? :-)