Välillä minusta tuntuu, että joskus en ajattele mitään. Mutta koska olen nyt hyvällä tuulella ja tyytyväinen elämääni, mieleeni pomppasi tämä kuva:
 |
| weheartit.com |
Ajattelen myös sitä, mitä nyt ylipäänsä haluan tänään kirjoittaa tänne blogiin. Jos kelataan ajatuksia, olen ajatellut melko paljon koulua. Älkää kysykö miksi.
Ja sitten olen ajatellut myös sitä, että Hipun ja minun agikurssi alkaa vajaan kahden(?) viikon päästä, 27.4. Tai no ensi viikon sunnuntaina siis. Eli sitäkin olen miettinyt.
Niin ja kun tuo kesä ja loma tuossa nurkan takana koputtelee, olen alkanut miettimään, että mitäs minä kesällä tekisin. Ja sitten keksin, että ai vitsi, kun olisi ihanaa saada koiranpentu ja alkaa kouluttaa siitä sitten agilitykoiraa itselle, alusta asti.
Toiveissa olisi isovillakoiran pentu. Niin ja yhdessä kennelissäkin olisi pian luovutusikäisiä penikoita.
Ja tietysti tämä kuulostaa siltä, että a) se pentu olisi minulle vain jokin "projekti" tai "kesäloman ajanviete" ja b) en enää välittäisi Skidistä tai Hipusta.
Mutta, ensinnäkin olen kyllä jo ihan Skidin tulosta asti ja ennen sitäkin haaveillut sellaisesta harrastekoirasta, jonka kanssa voisi mennä agilitya, mutta ei minulla silloin ollut näitä isompia rotuja kohtaan "mitään" kiinnostusta. Pentu ei tosiaankaan olisi minulle "vain kesäprojekti", vaan ihan pitkäikäistä harrastuskaveria etsisin.
Ja se, ettenkö enää välittäisi Hipusta ja Skidistä, niin kyllä todellakin välitän. Koulutan niitä parasta aikaa, hion Skidin sivulle-käskyä ja olen alkanut opettamaan kummallekin jätä-käskyä. Mutta yhden ikävän "pikku sivuseikan" minäkin olen huomannut (saman siskokin huomasi, mikä johti Pablon hankintaan), eli nuo pikkukoirat eivät vain oikein ole harrastekoiria. Tai siis Hipunhan saa namien avulla vaikka lentämään, mutta se ei tykkää maata märässä maassa tai muutenkin jos sää vähän ällöttää, niin ei se oikein toimi. Ja onhan Hippukin kuitenkin jo seitsemän.
Ja Skidi. Kyllähän minä Skidiä rakastan. Se on minun oma pikku pallopääpossumussuni, mutta ei chihu taida oikein harrastekoira olla. Tai ei ainakaan Skidi. Taisin äidillekin sanoa, että chihua minä en ainakaan enää ota.
Ja nyt te tietysti rupeatte ajattelemaan, että miksi sinä sitten herrantähden otit Skidin, jos halusit kerta ihan erilaisen koiran?! Mutta silloin minä halusin chihun ja Skidin kasvattaja soitti että tällainen täällä nyt olisi vailla kotia, että kelpaako. Enkä minä Skidin ostoa ole katunut, jos sitä mietitte :-D!
 |
| weheartit.com |
Että sellaisia minä ajattelen. Joo vähän alkoi harhailla ja rönsyillä sinne tänne, mutta niin ne minun ajatuksenikin tekevät. Olihan minulla aluksi vain pikkuinen shettiskuume ja nyt se on muuttunut aktiivisessa käytössä olevaan agilitykoirakuumeeseen. Ja ihan hillittömään sellaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!