11. luukku

Hei!
Tänään puhuisin vähän syvällisemmin.
Nimittäin siis. Outoa, kuinka paljon kaikki voi muuttua hetkessä. Kuinka paljon yksi pieni asia voi vaikuttaa... Oletteko koskaan ajatelleet?
Heräsin siihen tänään. Eräältä kaveriltani lähti poni eilen vihreämmille laitumille, pilvenreunan päälle. Ja siis. Muutama päivä sitten frendini ja hänen isänsä (joka on meidän kuviksen ope) vielä kehuivat, kuinka hienosti poni taas hyppäsi kisoissa, kuinka söpö höntti se taas oli ollut hoidettaessa jne. Ja yht'äkkiä. Poissa.
Sama juttu. Luin yhtä blogia, jossa tyttö (vai pitäisikö sanoa nuori nainen?) aloitti lukion ja hänen poninsa jouduttiin myymään. Tyttö ei ehtinyt edes hyvästelemään. Ei mitään. Yht'äkkiä, tyttö jolla oli hetki sitten ollut oma poni jonka kanssa kehittyä, olikin vain tyttö jolla ei ollut edes paikkaa missä ratsastaa.
Ja sekin, kuinka ihmiset kaatuvat sodissa. Yksi pieni laukaus ja perheellä ei enää ole isää.

Kamalaa ajatella, kuinka jokin pieni asia voi loppuen lopuksi ollakin niin suuri.
Ja se kuinka nopeasti aika kuluu. Äskettäin aloitimme vasta yläasteen, nyt onkin kohta jo joulu. Vasta hetki sitten fiilistelimme kesää ja aurinkoa. Nyt onkin jo hyrisyttävä talvi.
En tiedä, mikä on muuttunut, mutta minusta ei enää tunnu samalta kuin tuntui vuosi sitten.