17. luukku

Hei ja sori, pv:n myöhässä tämä luukku...:-/

Mutta siis. Tänään haluaisin puhua hieman ystävyydestä ja ystävien tuesta.

Niin. Eli minulla ei oikeastaan ikinä ole ollut montaa ystävää. Sellaisia ihmisiä on monia, joiden kanssa tulee juttuun ja joita voi kutsua ehkä kavereiksi, mutta ystäviä minulla ei ole ollut koskaan muutamaa enempää.

Eli siis hoidosta aina sinne kutosen kevääseen ehdoton bff on ollut Janette. Ja toki Jansku vieläkin on ihan TODELLA tärkeä ihminen minulle ja olemme yhä ystäviä, puheväleissä jne:-D. Mutta siinä kesällä 2013 rupesin hengaamaan yhä enemmän Petran kanssa ja nykyäänhän me olemme koulussa kahdestaan jne.
Ehkä se johtuu siitä, että pidämme kumpikin eläimistä ja hyvästä ruuasta (ja onhan meillä aivan oma yhteinen huumorintajukin...)?

Tällä hetekellä minulla on siis muutama hyvä ystävä ja monta hyvää kaveria ja kaikki (varsinkin kaikki ystävät) ovat minulle todella tärkeitä ja tukevat minua jos elämä heittää kuraa niskaan. Siitä päästäänkin seuraavaan asiaan, eli siihen mikä merkitys ystävien tuella on minulle.
Tiedän, että olisin paljon synkempi ihminen, jos en tietyissä tilanteissa olisi saanut ystäviltä tukea.

Joten iso kiitos ja hali kaikille ystäville ja kavereille:-)!