Vihdoin!

Jesh! Netti toimii taas koneellakin! On oikeesti ollu hirvee hinku tulla tekee tää postaus! Joo. Se sade siis mikä tääl oli niin kesti jtn. pari tuntii ja... jaja vettä tuli sellaset 140 millii etet... Suoraan sanoen nice. Ja siis tie kärsi siitä sateesta sen puoleen et se meni katki poikki kahest kohtaa (siis sillee ettei päässy autol tms.) ja yhteensä se sitten hajoili viidestä paikkaa.

Mut joo, kuvat näätte aivan pian, ensin kuitenkin kerron hieman muuten. Tänään olin siskon, äipän ja muutaman muun henkilön kanssa estekisoissa. Itse vaan katselin, mutta muut joko ratsasti tai oli hoitajina. Meiän perheestä sisko ratsasti ja äiti hoiti Pokee. Kisat meni ihan ok, mutta oli Poksu vähän liian hidas, jonka johdosta ei sijoitusta(?). Mut kameraa ei taaskaan tullu mukaan joten ilman kuvia jäätte siltä osin. Mutta nyt ne kuvat.

Tästä se alkoi:

Oli satanut sen pari tuntia (vai tunnin?) ja äiti meni hakemaan Pabloa sisälle kuivattelemaan (se oli kuitenkin kuiva). Sitten äiti ihmetteli, että mikä tuolla tiellä kohisee ja mikä kumma tuolla metsässä välkky.

Sitten hän tuli sisälle ja huusi:

"Alisa! Tuus kattoon!"

Tämä siellä oli...

Se alkoi metsästä...

...meni tien yli...

...aina toisen puolen ojaan asti...

Siitä se jatkoi yhden tien läpi...

Se oli murtanut itselleen reitin, jotta pääsisi järveen mahdollisimman "vaivattomasti ja nopeasti".

 No. Me lähdettiin sitten äidin kanssa katsomaan "kaikki tuhot":

Tästä me muuten mentiin yli pyörillä ja jalat kastu...

Tästä se on mennyt jo.

 Näettekö veden voiman?:

 Tässä oli joskus tie. Nyt siinä on... tämä:

 Ja täällä oli tie, pelto ja oja. Nyt siinä on iso järvi:

Jossain oli sentään vain vähän vettä:-D.

Sanottakoon vielä että vahingot on jo saatu suurin piirtein korjattua ja täällä on kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Silloin kuitenkin se tuntui aika hurjalta. On vedellä aikamoinen mahti. Vai kuinka?