Aina välillä tulee ajatelleeksi asioita. Viime yönä oli sellainen hetki. ajattelin sitä miten vaikeaa luopuminen voi olla. Kun joku tärkeä lähtee viimeiselle matkalleen. Ajattelin miten vaikeaa olisi luopua Skidistä. Jostain sukulaisesta. Ystävästä.
Ajattelin, että koska lemmikistä luopuminen on niin hankalaa, haluanko sittenkään enää koskaan koiraa. mutta sitten ajattelin että nautitaan nyt näistä hetkistä eikä murehdita tulevaa. Käperryin peiton alle Skidi kainalossa. Ajatellen että ehkä joskus Skidin paikalla on pieni chihun tai irlanninsusikoiran pentu, mutta Skidiä en koskaan unohtaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!