Kuudestoista luukku käsittelee minun elämääni koskevaa asiaa, eli nuoruutta ajatusten muuttumisen tasolla.
Nuoruudessa tunteet ja ajatukset nyt varmaan heittelee aika jyrkästi laidasta laitaan, mutta kyllähän ne samalla kehittyy erittäin paljon.
Täytyy kyllä sanoa, että omalla kohdallani tunnen, että olen aikuistunut ihan älyttömästi yhdessä vuodessa. Hävettä aika tosi paljon jutut mitä olen tehnyt seiskan aikana. Mutta sekin kuuluu kasvuun ja ainakin olen ottanut opikseni, enkä toivottavasti toista samoja virheitä enää :D.
Olen jossain toisessakin luukussa maininnut ohimennen, että olen myös joulun odotuksessa "aikuistunut". En pariin jouluun ole oikein odottamalla odottanut lahjoja, vaikka toki nekin kivoja ovat, eikä minulla ole ollut mitään selviä lahjatoiveita (ja silti olen saanut ihania lahjoja). Olen mielestäni siis sisäistänyt joulun "idean".
Vaikka nyt aikuistumisesta puhunkin, en minä kuitenkaan ihan aikuiseksi vielä ala.
Nuoruuteen kuuluu kai tehdä virheitä, oppia niistä ja tehdä ne tahallaan uudelleen, valvoa myöhään, hengata kavereiden kanssa, ahdistua tulevasta, vaikka kuitenkin pyrkii koko ajan vahvasti eteenpäin ja nauttia kaikin puolin elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!