Jotenkin arvelen, että tästäkin on tullut joskus kirjoitettua, mutta kirjoitetaanpa uudestaan. Eli kahdeksannen luukun aihe on eläin ihmisen ystävänä. Aihe sopii mielestäni hyvin joulun alle, kuuluuhaan jouluun ystävyys jne.
Joillekin eläimet ovat pelkkä harrastusväline, ruokaa tai vain pahainen tuontantoväline, mutta minulle ne ovat ensisijaisesti ystäviä, jopa perheenjäseniä, joihin kiintyy vahvasti.
Vaikka harrastankin Skidin (ja silloin tällöin Hipun) kanssa agilitya, on sekin vain iloista yhdessäoloa. Esimerkiksi kilpailuihin emme tähtää.
Koska eläin on aina siinä, sillä ei ole ikinä muuta menoa tai parempaa tekemistä kuin olla kanssasi (paitsi syöminen), se on myös mahtava seuralainen ja lohduttaja.
Tässä muutama esimerkki: 1. lähes aina kun itken kotona, Hippu tulee eteeni, heiluttaa häntäänsä ja yrittää kaikin keinoin saada huomioni. Siinä väkisinkin hymyilee kun toinen tunkee syliin ja hyppii edessä takapuoli hännän tahtiin hurjasti vatkaten. 2. Eilen minulla oli todella huono olo (fyysisesti) ja nukuin sohvalla, niin Skidi oli kuulemma ollut todella apen oloinen ja yrittänyt kertoa vanhemmilleni, että nyt se omistaja on kipeä. 3. Petra oli viikonloppuna siis meillä ja vetämämme kerho aiheutti stressiä meille, jonka takia Petra oli hieman tympääntynyt/apea. Tilanne korjaantui kun Öykkäri tuli paikalle ja yritti kiivetä Petran syliin häntä heiluen. 4. Mikä olisikaan sen parempi tapa herätä kuin se, että aamulla tuntee pienen märän kuonon tökkäävän poskeen ja kun avaa silmänsä, koira seisoo siinä vieressä ja yrittää kaikin keinoin saada sinut ylös.
Noitakin voisi luetella miljoonia ja taas miljoonia, mutta eiköhän asia tuostakin tullut ilmi :)?
Kun mainitsin, että eläin on aina siinä lähellä, tulee mieleen korvaamaton uskollisuus, jota eläimiltä saa. Eikä se tarvitse vastalahjaksi kuin olemassa olemisen ja hyvän hoidon. Julkisuuteen on mm. noussut pari tapausta (esim. Hachiko), jossa koira on odottanut kuollutta omistajaansa/nukkunut tämän haudalla tms. vuosikausia. Se on mielestäni merkki suuresta uskollisuudesta.
Kaikin puolin eläin on mahtava ystävä ja perheenjäsen, joka tietysti osaa olla myös rasittava. Mutta yritetään kaikkina niinä päivinä kun kissa on raapinut pilalle lempiverhosi, hevonen oikuttelee tai kani on taas jyrsinyt johtoja, muistaa kuinka tärkeä otus se sinulle oikeasti on ja kuinka paljon iloa se tuo elämääsi.
Ja kun muutenkin on tapana ostaa parhaille ystäville tai perheelle lahja, niin aiottekos muistaa myös lemmikkejänne lahjoilla ;)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!